©Timo Ahjos 14.08.2010
editoitu 14.05.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com
Yhden kerran
vankila-alueella asuessamme joukko vankeja yritti karata. Lisäksi
kerron tässä hauskan samanaiheisen tapahtuman
2000-luvulta.
Eräänä iltapäivänä
asuntomme eteisen seinässä ollut virkapuhelin soi. Isä
oli työpaikallaan, minä olin kotona äidin kanssa.
Sisaristani en muista, olivatko he kotona vai koulussa. Äiti
vastasi puhelimeen. Soittaja ilmoitti lyhyesti, että vankeja
on karannut. Kaikkien on pysyttävä sisällä ja
pidettävä ovet lukittuina.
Pian sen jälkeen
ensimmäiset hälytysajoneuvot ajoivat Ristikkotietä
pitkin sireenit ulvoen vankilan portista sisään. Me
asuimme ensimmäisessä kerroksessa Ristikkotie 2:ssa (=
nykyinen Ristikkokatu 6), joten ikkuna oli hyvä
katselupaikka. Emme osanneet pitää ikkunan ääressä
olemista vaarallisena, eikä se sitä tässä
tapauksessa ollutkaan. Vangit pakenivat toiseen suuntaan eivätkä
ottaneet siviilejä panttivangeiksi. Meillä oli
tilaisuus nähdä ainutlaatuinen hälytysajoneuvojen
"ohimarssi". Hälytysajoneuvot eivät vielä
siihen aikaan ulvoneet tyyliin "pii paa". Sireenin ääni
oli jatkuva ja äänenkorkeudeltaan säännöllisesti
vaihtuva.
Vankilaan komennettiin valtava määrä
virka-apua. Sinne meni lukemattomia poliisiautoja, paloautoja,
ambulansseja ja poliisimoottoripyöriä. Oli myös
avolavaisia kuorma-autoja, joissa oli miehiä lavalla. En
enää muista varmasti, oliko ratsupoliiseja, mutta
luultavasti niitäkin oli. Sen muistan, että kulkueen
loppupäässä poliiseja meni myös polkupyörin
ja viimeiset jalan. Heitä kohtaan tunsin sääliä.
Yritin
tätä kirjoittaessani löytää netistä
faktoja tuosta joukkopaosta, mutta en löytänyt mitään.
Siksi kirjoitan tähän, minkälaiset tiedot minulle
siitä tapahtumasta jäi, tietämättä
mitään niiden todenperäisyydestä. Siihen
aikaan kerrottiin, että yksi vartija oli lyöty
kirveellä hengiltä, mikä mahdollisti karkuun
pääsyn. Karanneita vankeja oli ehkä parikymmentä
eli hyvin pieni osa vankien kokonaismäärästä.
Suurin osa karkureista oli saatu kiinni Hermannin tai Sörnäisten
rantateiden tuntumasta melko pian. Muutamat olivat päässeet
moottoriveneellä liikkeelle Vanhankaupunginlahdelle ja siitä
edelleen Kulosaaren sillan alitse. Hekin jäivät kiinni
melko pian.
Lasten kesken venekarkureista kerrottiin
tarinaa, joka ei varmaankaan voinut olla totta: Sen mukaan
poliisin sukeltaja oli sukeltanut karkureitten veneen alle ja
lyönyt kirveellä sen pohjan puhki. Kun vene alkoi
upota, vangit joutuivat veden varaan. Siitä heidät
poimittiin poliisin moottoriveneeseen. Kirveellä päähän
lyödystä vartijasta minulla oli lapsena sellainen
mielikuva, että hän oli mennyt keskeltä halki -
siis kahdeksi puolikkaaksi.
Arviolta vuonna 2001
(täydennän tarkan päivän, jos joskus löydän
sen almanakoistani) Helsingin Keskusvankilassa järjestettiin
avoimien ovien päivä, josta kerrottiin etukäteen
television uutislähetyksissä ja sanomalehdissä.
Uutiskynnyksen ylitti tieto, että silloin jokaisella on
tilaisuus käydä tutustumassa selliin, josta
"Volvo-Markkanen" karkasi vuonna 1980. Vuonna
1937 syntynyt Matti Markkanen teki 1960-luvun lopulta 1980-luvun
alkuun saakka satoja rikoksia lähes kaikissa Pohjoismaissa.
Yleisesti tunnetuksi hän tuli lähinnä
pankkiryöstöistä ja siitä, että hän
varasti pakoautokseen tavallisesti Volvon. Hän kertoi
kokeneensa Volvojen varastamisen haasteeksi, koska Volvoa oli
mainostettu Tanskassa 1960-luvulla murtovarmaksi.
Vähän
ennen avoimien ovien päivää televisiossa
esitettiin Markkasesta tehty haastatteluohjelma, jossa hän
esiintyi vankilatuomionsa kärsineenä, parannuksen
tehneenä, Fuengirolassa asuvana pienen tytön isänä.
Kun menin bussilla kotoa Helsingin keskustaan, takanani istui
pieni tyttö isänsä kanssa. Tyttö puhu kovalla
äänellä edellisenä iltana tv-uutisissa
mainostetusta vankilan avoimien päivästä ja
Volvo-Markkasen pakenemisesta ihailevaan sävyyn. Isä
yritti hiukan toppuutella ja kertoi, että Markkasellakin on
nyt pieni tytär. Siihen tyttö huudahti iloisena: "Se
on varmaan Honda-Markkanen!"
:))
Minä tietysti käytin hyväkseni
ainutkertaista tilaisuutta vierailla vankilassa avoimien ovien
päivänä. En ollut lapsena päässyt
suljetun alueen sisäpuolelle kuin yhden kerran ja silloinkin
vain sairaalaan. Vierailijat opastettiin katsomaan
Volvo-Markkasen selli ja pakoreitti. Muitakin tyhjiä tiloja
näytettiin jonkin verran, mutta ei yhtään vankia
eikä mitään nykyisin käytössä
olevia toimintatiloja. Minua kiinnostikin enemmän,
minkälaista siellä oli 50 vuotta aiemmin. Juttelin
oppaana toimineen vartijan kanssa ja kerroin isäni toimineen
siellä työliikkeen johtajana vuosina 1952-53. Hän
kertoi, että siihen aikaan työliikkeellä oli hyvin
suuri taloudellinen merkitys vankilalle. Jopa 90 % vankilan
juoksevista kuluista oli katettu vankilassa tehtyjen tuotteiden
myynnistä saaduilla tuloilla.
Paluu blogin tahjos.blogspot.com etusivulle.