©Timo Ahjos 01.09.2010
editoitu 15.05.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com
Muutimme toukokuussa 1954
kaupunginosaan, joka oli perheemme kaikille jäsenille
ennestään tuntematon. Kumpula kuuluu Helsingin
kantakaupunkiin, mutta sen asuntoaluetta ympäröi joka
puolella laaja viheralue. Häiritsevää
läpiajoliikennettä ei ollut, mutta kulkuyhteydet olivat
hyvät kaikkiin niihin suuntiin, mihin meillä oli asiaa.
Kumpulan asuntoalue on sittemmin kokonaisuudessaan määrätty
suojelukohteeksi.
Kumpulan
naapurikaupunginosat ovat etelässä Vallila, lännessä
Käpylä, pohjoisessa Käpylä ja Koskela sekä
idässä Toukola. Kumpulan asuntoalueen rungon
muodostavat Limingantie ja sen kanssa samansuuntainen Kymintie
sekä niiden monet poikkikadut.
Limingantie alkaa
Kätilöopiston takaa, jatkuu melko suorana noin 1,3 km
koilliseen ja päättyy lähelle Annalan
urheilukenttää Koskelan raitiovaunuhallin luona.
Limingantie on koko matkaltaan sen levyinen, että siihen
mahtuu kapea jalkakäytävä ja yksi ajorata
kumpaankin suuntaan. Kun autoja on pysäköity kadun
varteen, vain yksi auto kerrallaan mahtuu ajamaan sen kohdan
ohitse. Kymintie on kapeampi eikä siihen mahtuisi
jalkakäytävää. Kymintie ei muodosta
sisäänajoväylää Kumpulaan, sillä
sen molemmat päät ovat alueen sisällä.
Ainoa
vilkasliikenteinen ajoväylä Kumpulaan on Intiankatu. Se
alkaa Arabiasta Hämeentieltä raitiovaunu 6:n silloisen
päätepysäkin luota, leikkaa Toukolassa Kustaa
Vaasan tien kohtisuoraan, samoin Kumpulassa Limingantien ja
Kymintien, ja päättyy Käpylässä
Koskelantien ja Käpyläntien risteykseen. (Nykyisin
ajoyhteys Intiankadulta Kustaa Vaasan tielle on Arabian suunnasta
suljettu kokonaan ja Kumpulan suunnasta ohjattu mutkan
kautta.)
Meille tultiin Helsingin keskustasta yleensä
bussilla 50, jonka numero muuttui myöhemmin 55:ksi. Se lähti
Rautatientorilta ja ajoi Hakaniemen torin kautta Hämeentietä
pitkin. Paavalin kirkon kohdalla se jatkoi - usein pelottavan
kovalla vauhdilla - Hämeentien pitkää mäkeä
alas. Siihen aikaan ei vielä ollut Hämeentien
maasiltaa. Mäen alla bussi ylitti teollisuus- ja
satamarautatien tasoristeyksen ja lähti siitä nousemaan
ensin Hämeentietä, sitten Kustaa Vaasantietä
Toukolanmäen päälle. Siitä tultiin taas
hiukan mäkeä alas ja käännyttiin vasemmalle
Intiankadulle.
Intiankadulla oli ja on edelleenkin
pysäkki molempiin suuntiin kolmessa kohdassa. Niistä
keskimmäinen on Limingantien ja Kymintien välissä.
Siitä oli meille vajaan 400 metrin kävelymatka joko
Limingantietä tai Kymintietä pitkin. Talomme osoite oli
Limingantie 42, mutta se oli myös Kymintie 29 ja Vuoksentie
2. Bussi 50 jatkoi Intiankatua pitkin Koskelantielle ja siitä
Koskelantietä pitkin Vanhaankaupunkiin Vantaanjoen sillan
lähelle. Myöhemmin reittiä lyhennettiin siitä
päästä ja päätepysäkki tuli
Koskelaan. Toisessa päässä reittiä
pidennettiin Rautatientorilta Marian sairaalan
eteen.
Intiankadun lisäksi Kumpulan
asuntoalueelle pääsi Limingantien molemmista päistä
sekä Jyrängöntietä pitkin Hämeentien
montusta ja Kalervonkatua pitkin Koskelantieltä Käpylästä.
Jyrängöntien nimi vaihtuu Kalervonkaduksi Kumpulan ja
Käpylän välillä, joten kysymys on vain
yhdestä ja samasta Limingantien poikkikadusta. Noilla
väylillä oli siihenkin aikaan vain vähän
liikennettä. Nykyisin sekä Jyrängöntiellä
että Kalervonkadulla on läpiajo kokonaan estetty,
samoin Limingantien loppupäässä. Limingantien
molemmat päät ovat aina olleet niin huomaamattomissa
paikoissa, että niiden kautta Kumpulaan ei ole koskaan
ohjautunut sellaista läpikulkuliikennettä, joka ei ole
sinne tietoisesti hakeutunut.
Vallilan ja Kumpulan
asuntoalueen välissä oli laaja peltoalue. Sen keskellä
oli maalaistalon tyyppinen kiinteistö, jossa pidettiin
hevosia. Tietääkseni se oli Hagertin kuuluisan
mustalaisperheen hallinnassa. Nykyisin alueella on Yliopiston
kasvitieteellinen puutarha ja jonkin verran matalia kerrostaloja.
Käpylän ja Kumpulan asuntoalueen välissä on
metsää, Kumpulan siirtolapuutarha ja kaupungin
koululaispuutarha. Kaksi viimeksi mainittua palvelevat pääasiassa
muualla asuvia, jotka kulkevat sinne Käpylästä.
Koskelan ja Kumpulan asuntoalueen välissä on metsää.
Toukolan ja Kumpulan asuntoalueen välissä oli metsää,
jyrkkärinteinen kallio ja vyöhyke luonnonvaraista
kumpuilevaa maata.
Aluksi luulimme, että
kaupunginosan nimi Kumpula viittaa alueen kumpuilevaan maastoon.
Se on kuitenkin suomennettu kylän ja kartanon nimestä
Gumtäkt. Vanhempi suomennos oli Kumtähti. Koulussa
opetettiin, että Maamme-laulu laulettiin ensimmäisen
kerran Kumtähden kentällä. Todellisuudessa siellä
laulettiin Vårt Land, johon tehtiin suomenkieliset sanat
vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Kumtähden kenttä
on niin kaukana Kumpulan asuntoalueesta, että siihen minulla
ei liity mitään lapsuuden muistoja.
Se suuri
kallio, Kumpulanmäki, jonka päälle on viime
vuosina rakennettu Helsingin yliopiston Kumpulan laitoksia, oli
1950-luvulla suurimmaksi osaksi lähes luonnontilassa. Tai
tarkemmin sanottuna sillä tavalla hoidettu kuin kaupungin
metsiä hoidettiin. Eiväthän ne toki silloinkaan
hoitamattomia olleet. Sen alueen Intiankadun puoleisessa päässä
lähellä Kustaa Vaasan tietä oli 2-kerroksisia
puukerrostaloja ja keskemmällä metsässä
1-kerroksia parakkeja. Ne olivat kaupungin vuokrataloja. Vaikka
ne ehkä virallisesti kuuluivat Kumpulaan, niiden asukkaita
ei kuitenkaan käytännössä pidetty Kumpulassa
asuvina. He kulkivat koteihinsa Kustaa Vaasan tieltä eikä
Kumpulanmäen taloihin päässyt Limingantieltä
kuin Toukolan kautta kiertäen tai metsäpolkuja pitkin.
Sinne ei siis mennyt edes kävely- ja pyöräilytietä,
jollainen meni metsän poikki Käpylään.
Intiankatua
pitkin kulkee nykyisin useita bussilinjoja. Siitä pääsee
mm. Munkkiniemeen, Kannelmäkeen, Otaniemeen ja Viikkiin.
Sellaista poikittaisliikennettä ei 1950-luvulla ollut. Edes
Hämeentien loppupäähän Arabiaan, missä
oli alueemme postikonttori, ei päässyt Kumpulasta
millään bussilla. Helsingin palvelurakenne oli siihen
aikaan sellainen, että asioita hoitamaan tai ostoksille oli
yleensä tarpeellista mennä vain keskustan suuntaan. Jos
olisimme päässeet samaan postialueeseen kuin
Limingantien alkupään talot naapuritaloomme saakka, tuo
periaate olisi toteutunut postinkin osalta. Silloin
postitoimistomme olisi ollut Vallilassa bussi 50::n reitin
varrella. Muuta poikittaisliikenteen tarvetta meillä ei
ollut ellei sitten koulumatkaa Käpylään lasketa
sellaiseksi. Meillä ei ollut Helsingissä edes muita
kyläilypaikkoja kuin äidin sukulainen Lyyli-täti,
joka asui Fredrikinkadulla lähellä nykyistä
Temppeliaukion kirkkoa.
Emme kuitenkaan kokeneet
kulkuyhteyksiä huonoiksi. Esimerkiksi Messuhallissa kävimme
raitiovaunulla 8, jonka päätepysäkki oli Paavalin
kirkolla Vallilassa. Noin puolentoista kilometrin pituista
kävelymatkaa kotoa kirkolle pidettiin tavanomaisena. Jos
tulimme keskustasta jostakin suuresta yleisötilaisuudesta,
joka täytti kaikki kulkuvälineet, meille kelpasivat
myös kaikki Käpylään ajavat bussit. Silloin
jäimme pois Mäkelänkadulla Velodromin kohdalla ja
kävelimme loppumatkan. Nykyistä Isonniitynkatua ei
silloin ollut. Mäkelänkadulta Kätilöopistolle
kuljettiin suuntavaiston varassa luonnontilaisen kallion ylitse,
missä ei ollut edes polkua.
Jos tultiin kotiin
myöhään yöllä, vaikkapa uuden vuoden
vastaanotosta Senaatintorilta, kulkuvälineeksi kelpasi mikä
tahansa raitiovaunu, joka oli matkalla Koskelan halliin. Silloin
jäätiin pois Kustaa Vaasan tiellä lähellä
Intiankadun risteystä ja käveltiin siitä noin 800
metrin matka kotiin. Varhain esim. sunnuntaiaamuna oli
mahdollista ajaa keskustaan henkilökuntavuoroilla, jotka
noutivat ensimmäisten bussi- ja raitiovaunuvuorojen
kuljettajat ja rahastajat Koskelan halliin. (Henkilökuntavuorojen
kuljettajat asuivat työsuhdeasunnoissa Koskelan hallien
alueella olevassa kerrostalossa.)
Kulkuyhteydet olivat
hyvät myös Lahteen ja Haminan lähelle Summaan,
missä kävimme sukulaisten luona. Kun ei ollut vielä
Lahden moottoritietä, ei ollut myöskään sitä
Vantaanjoen ylittävää siltaa, joka nykyisin ohjaa
paljon liikennettä Kustaa Vaasan tielle. Siihen aikaan
bussit Malmilta, Lahdesta ja Porvoosta tulivat Viikintietä
pitkin ja Vantaanjoen vanhan sillan ylitse. Sillan jälkeen
bussit ohittivat Toukolan ja Kumpulan
joko vasemmalta tai oikealta matkallaan
Helsingin keskustaan:
Kumpulassa asui kuulemma 1950-luvulla enimmillään noin 4900 asukasta. Lähde: www.kumpula.info
Paluu blogin tahjos.blogspot.com etusivulle.