©Timo Ahjos
Julkaistu 13.11.2020
Virhe korjattu 16.11.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Asevelvollisena Suomen armeijassa, osa 1

Sain ensin Upinniemessä koulutuksen rannikkojääkäriksi ja sitten Haminassa joukkueenjohtajaksi. Rannikkojääkärit koulutettiin erityisesti valloittamaan jokin meren saari. Sinne tehtiin ensin maihinnousuhyökkäys ja sitten taisteltiin saarella kiväärijoukkueena. Rannikkojääkäreitä sanottiin joskus leikillisesti "kaislajääkäreiksi" ja Upinniemestä käytettiin usein sen ruotsinkielistä nimeä Obbnäs. Rannikkojääkäreitä vastaavien merijalkaväkijoukkojen kansainvälinen tunnus on vihreä baretti. Alla olevat kuvat ovat 6.8.1974 pidetystä maihinnousunäytöksestä, jossa itsekin olin mukana esiintymässä. Kuvat avautuvat klikkaamalla isokokoisina.

 

 

 


Lähtö työpaikalta

Olin työskennellyt Kansa-yhtiöissä jo 11.3.1971 alkaen ja viimeksi eläkevakuutusosastolla jaostopäällikkönä. Vuoden 1974 alussa olin saanut ylennyksen Kansa-yhtiöiden eläkevakuutusaktuaariksi, mutta käytännön työtehtäväni eivät olleet vielä muuttuneet, kun lähdin 16.2.1974 suorittamaan asevelvollisuutta. Niinpä jätin lähtiessäni eläkevakuutusosaston osastopäällikön pöydälle luettelon työtehtävistäni, jotka muiden pitäisi hoitaa poissaoloni aikana.

Tein tuon tehtäväluettelon siten, että laadin paperille ranskalaisin viivoin luettelon, jossa oli kustakin tehtävästä vain otsikko. Sitten äänitin sanelukoneen nauhalle selityksen, mitä kunkin otsikon kohdalla piti tehdä. Olin ostanut single-levynä Muska Babitzinin esittämän kappaleen Jambalaya ja äänittänyt sen ensin sille sanelukoneen nauhalle. Sanelin oman selitykseni sen päälle siten, että aluksi ja aina jokaisen tehtävän jälkeen kuului pätkä Muskan laulua. Voit kuunnella Muskan esityksen edellä olevasta linkistä!

Upinniemen varuskunta ja harjoitusalueen laajuus

Upinniemi on Porkkalan niemen länsipuolella oleva kapeampi niemi. Molemmat kuuluivat Porkkalaksi kutsuttuun alueeseen, joka oli Neuvostoliiton sotilastukikohtana vuodesta 1944 vuoteen 1955. Tarkemmin: fi.wikipedia.org/wiki/Porkkalan_palautus. Varuskunnan nimi säilyi Porkkalan varuskuntana 1990-luvun loppupuolelle saakka, jolloin varuskuntakin sai nimen Upinniemi.

Upinniemeen johtava päätie lähtee Kirkkonummen asemalta suoraan etelään. Noin 10 kilometrin päässä alkaa sotilasalue, jonka rajalla vaaditaan kulkulupa. Sotilasalueen sisällä tuli vastaan risteys, jossa oli mahdollista jatkaa suoraan tai kääntyä vasemmalle. Jos kääntyi vasemmalle, siellä oli kantahenkilöstön asuinalue, Helsingin linja-autoasemalta lähtevän bussin päätepysäkki, uimahalli, sotilaskoti, Merikappeliksi kutsuttu kirkko, varuskunnan ruokala, suuri kenttä ja rannikkojääkäripataljoonan (RannJP) kasarmit. Viimeksi mainitut olivat Upinniemen itärannalla. Jos ajoi suoraan, siellä oli laivaston sotilaiden ("sillien") kasarmit, varuskunnan esikunta ja varusmiesten autojen pysäköintialue. Tien oikella puolella aidan takana - siis Upinniemen länsirannalla - oli laivastoasema, jonne meikäläisillä ei ollut pääsyä. Koko varuskunnan päällikkö oli laivaston upseeri, sotilasarvoltaan kommodori. Merikappelista on tehty 2 minuutin pituinen video, jossa on myös selostus. Se avautuu tästä linkistä. Merikappelin kerrottin olevan Suomen ainoa valtion omistama kirkko. Se rakennettiin lahjoitusvaroin. Suurin lahjoittaja oli Jenny ja Antti Wihurin säätiö, joka maksoi noin 2/3-osaa kustannuksista.

 

RannJP kasarmit RannJP kasarmit, postikorttikuva

 

Upinniemen sotilaskoti Sotilaskoti, postikorttikuva

 

Upinniemi jatkuu vielä monta kilometriä RannJP:n kasarmia pidemmälle. Siellä oli mm. varasto, jota minäkin olin yhdessä vaiheessa vartioimassa, ampumarata ja "Upinniemen rautatieasema". Siinä oli metsän reunassa joitakin kymmeniä metrejä junanrataa ja muutamia vanhoja rautatievaunuja, joissa harjoiteltiin erilaisia toimenpiteitä. Tuolle alueelle tai siitä eteenpäin emme saaneet omin päin mennä, joten en ole nähnyt enkä tiedä mitä siellä kauempana oli. Luultavasti jotakin Suomenlahden valvontaan ja puolustamiseen liittyvää.

Kasarmilla asuttiin ja saatiin luokkaopetusta, kentällä harjoiteltiin sulkeisjärjestystä ja sen kohdalla rannalla käytiin meressä uimassa, mutta muuten lähes päivittäin ja usein yöksikin lähdettiin jonnekin kauemmaksi Upinniemen sotilasalueen ulkopuolella oleviin metsiin. Harjoitusalueemme itäisin paikka oli niityksi kasvanut entinen Friggesbyn lentokenttä, jossa kävi 1950-luvulla venäläisiä Mig-15 -hävittäjiä. Ne olivat ensimmäiset Helsingissä nähdyt suihkukoneet, joita sanottiin siihen aikaan reaktiokoneiksi. Siellä harjoittelimme joskus maahanlaskun torjuntaa. Harjoitusalueemme pohjoisin kohde oli Lohja, jonne menimmme aliupseerikoulun aikana kerran metsien läpi kävellen ja vähän väliä taistellen. Harjoitusalueen läntisin kohde oli Syndalen, minne mentiin polkupyörillä melkein viikon kestäneille ampumaleireille, muistaakseni kolme kertaa vuoden aikana. Aliupseerikoulun aikana liikuttiin usein ja joskus yövyttiinkin lähisaaristossa.

 

Friggesby-Upinniemi-Syndalen

 


Peruskoulutuskausi Rannikkojääkäripataljoonassa

Menin Upinniemeen palvelukseen omalla autollani saamani kutsun mukaisesti lauantaina 16. helmikuuta 1974, vaikka virallinen ja sotilaspassiinkin merkitty palvelukseenastumispäivä oli 15. helmikuuta. Pataljoonan komentajan nimissä oli lähetetty edellisellä viikolla 2-sivuinen ystävällissävyinen kirje. Sen alussa hän kertoi, että "Rannikkojääkäripataljoona on vuonna 1960 perustettu joukko-osasto, joka vaalii rannikkopuolustajien ja merijalkaväen perinteitä. Tämän lisäksi pataljoona on, kuten nimikin sanoo, jääkäripataljoona, joka on valmis nopeiden tehtävien suorittamisessa myös maalla." Hän suositteli saapumaan jo noin klo 12-16 välisenä aikana, ettei joudu ottamaan varusteitaan yöllä. Tällöin ehtii tutustua alueeseen ja kasarmeihin päiväsaikaan. Kirje loppui näin: "Rannikkojääkäripataljoonan komentajana toivon, että tulette virkeänä joukko-osastoomme ja haluatte olla rehti ja hyvähenkinen lisä rannikkojääkärien joukossa. Tervetuloa. - Rannikkojääkäripataljoonan komentaja / Everstiluutnantti E. Rannikko"

Fyysinen kunto

Siihen aikaan kerrottiin, että rannikkojääkärien koulutus on laskuvarjojääkärien jälkeen fyysisesti rankin varusmiesten koulutushaara. Minulle oli kutsunnoissa vuonna 1967 ja vielä tulotarkastuksessa 20.2.1974 merkitty palveluskelpoisuusluokka A II, perusteluna "astenia" (heikkous, voimattomuus, väsyvyys). Palvelusaikana fyysistä kuntoa mitattiin Cooperin testillä, jossa mitattiin, kuin pitkän matkan pystyi juoksemaan 12 minuutissa. Ensimmäisessä Cooperin testissä 25.2.1974 juoksin 2630 metriä, jolloin sijalukuni oli 60/114. Arvosteluasteikolla 2600-3000 metriä oli "hyvä", mutta kaikki alle 2800 metriä juosseet joutuivat tekemään kunnon kohottamiseksi kahtena iltana viikossa juoksulenkin. Seuraavissa testeissä pääsin hiukan yli 2800 metrin. Koko palvelusajan keskityin aina fyysiseen jaksamiseen. Monilta minua paljon vahvemmilta miehiltä "katkesi pinna" erilaisissa tilanteissa. Lopputarkastuksessa 8.1.1975 palveluskelpoisuusluokakseni merkittiin A I ja kenttäkelpoisuus hyväksi.

Koulussa voimistelunopettajan tavoitteena oli, että koulun edustusjoukkueet pärjäisivät hyvin koulujen välisissä kilpailuissa. Urheilu- ja voimistelutunneilla hyviä oppilaita treenattiin, huonot saivat tehdä mitä halusivat, vaikkapa istua koko tunnin ajan välinevarastossa tai pukuhuoneessa juttelemassa. RannJP:ssä oli ihan päinvastainen asenne. Siellä korostettiin, että joukon vahvuus määräytyy sen heikoimman jäsenen mukaan. Sen vuoksi juuri heikkoja pitää vahvistaa. Miehekkään reilu ilmapiiri kannusti jokaista yrittämään parhaansa.

Alokkaasta rannikkojääkäriksi

Aluksi varusmies on sotilasarvoltaan alokas. Ensimmäiselle viikonloppuvapaalle (lauantai klo 12 - sunnuntai klo 24) pääsin jo viikon kuluttua palvelukseen astumisesta, kun olin läpäissyt ns. lomakokeen. Siinä piti tuntea sotilaallisen käyttäytymisen perusasiat ja osata käyttää henkilökohtaista asetta (rynnäkkökivääriä), vaikka sitä ei saanutkaan ottaa mukaan viikonloppuvapaalle. Sotilasvalan vannoimme Tapiolan kirkossa 20.3.1974. Ilmeisesti siinä yhteydessä otettiin tällainen perinteinen ryhmäkuva:

 

Alokkaat

 

Sotilasvalan vannomisen yhteydessä sotilasarvo nousi alokkaasta rannikkojääkäriksi. Sotilasvalan teksti on luettavissa tältä sivulta: fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasvala

Peruskoulutuskauden päättyminen

Peruskoulutuskausi kesti 70 päivää. Sen jälkeen eri miehet siirrettiin eri paikkoihin seuraavasti:

Peruskoulutuskaudelta mieleen jääneitä erikoisia tapahtumia

Rannikkojääkäripataljoonan aliupseerikoulu

Sain komennuksen RannJP:n aliupseerikoulun kurssille nro 38, joka pidettiin Upinniemessä 26.4.- 1.8.1974. Se kesti siis 14 viikkoa. Kurssilla oli 63 oppilasta. Koulusta usein käytetyssä lyhenteessä "RAuK" kirjan "R" ei viittaa rannikkoon vaan reserviin. Siellä siis koulutettiin aliupseereita armeijan reserviin eikä vakinaiseen väkeen.

Ennen kurssin alkua sotilasarvoni oli "rannikkojääkäri". Kurssin aikana olimme ensin oppilaita, joilla oli arvomerkkinä hihassa valkoinen nauhanpätkä. Kurssin puolivälissä 20.6.1974 meidät ylennettiin korpraaleiksi ja kurssin päättyessä 1.8.1974 alikersanteiksi. Tyypillisesti alikersantit toimivat seuraavan palveluserän alokkaiden ryhmänjohtajina. Sotilaspassiini on merkitty, että kävin 97 päivää aliupseerikoulua ja olin sen jälkeen 8 päivää ryhmänjohtaja ennen kuin aloitin Reserviupseerikoulun (RUK) Haminassa. Käytännössä minulla ei kuitenkaan ollut niiden 8 päivän aikana mitään ryhmää johdettavana.

Aliupseerikoulun aikana liikuimme paljon lähisaaristossa, missä on siihen aikaan vuodesta oikein miellyttävää. Olen todella iloinen, että hakemustani erikoisupseerijoukkoihin ei hyväksytty, sillä silloin olisin mennyt peruskoulutuksesta suoraan RUK:iin Haminaan enkä olisi koskaan kokenut elämää saaristossa.

 

Uisko Uisko, postikorttikuva

 

Kanootti Kanootteja, postikorttikuva

 

Liikuimme saaristossa monin eri välinein:

Joskus saaressa yövyttiin ilman telttaa. Silloin piti vain löytää luonnosta jokin suojaisa kallionkolo nukkumispaikaksi. Meitä varoitettiin jo peruskoulutuskaudella siitä, että rannoilla on kyykäärmeitä, jotka heräilevät kevään tullen talvihorroksesta. Niitä pelkäsin, mutta en koko varusmiesaikana nähnyt yhtään käärmettä.

Aliupseerikoulussakin tein oppitunneilla muistiinpanoja lähes kaksi täyttä vihkoa. Kirjallisia kokeita pidettiin 13 kertaa eri aiheista, Cooperin testi tehtiin kaksi kertaa ja yhden kerran pidettiin suunnistuskilpailu. Koulutus poikkesi peruskoulutuskaudesta - paitsi syvemmän sisältönsä puolesta - myös sikäli, että jokainen oppilas toimi vuorollaan ryhmänjohtajana ja ehkä joukkueenkin johtajana.

Aamu-uinti meressä

Herätys oli klo 6 kuten muissakin yksiköissä, mutta sen jälkeen ei mentykään pesuhuoneeseen aamupesulle vaan ulos koulun eteen kolmiriviin seisomaan, vaikka vesisateessa. Varustuksena piti olla kumitossut, "pikkumustat" (lyhyet housut), pyyheliina ja saippuarasia. Kun siinä oli ensin ojenneltu, marssittiin meren rantaan. Siellä jokainen riisui tossunsa ja housunsa ja laittoi ne johonkin valitsemaansa paikkaan rantanurmikolle tai pensaikkoon. Sitten mentiin alastomina nelijonoon laivalaiturille, joka oli rantaviivaan nähden poikittain. Laiturin päästä hypättiin komennettaessa ruoduittain mereen jalat edellä. Siinä oli jo niin syvää, että jalat eivät osuneet pohjaan. Vedessä sai uida heti laiturin sivulla olevien portaiden luo ja nousta siinä ylös. Jokaisen velvollisuus oli varmistaa, että myös samaan aikaan hypännyt pari nousi vedestä. Sen jälkeen jokainen sai kuivailla itseään, pukeutua ja kävellä omaan tahtiin koululle. Siellä yleensä käytiin suihkussa huuhtomassa merivesi pois ja odoteltiin komentoa lähteä ruokalaan aamiaiselle.

Eräällä oppitunnilla joku oppilas ehdotti, että aamu-uinnille ei tarvitsisi otta mukaan saippuarasiaa, koska ei siellä meren rannassa kukaan saippuaa käyttänyt. Hänelle vastattiin: "Pääesikunta päättää varustuksen ettekä te!". Siinä saippuarasiassa ei kuitenkaan tarvinut olla saippuaa. Pääesikunnan ohjeessa mainittiin nimittäin vain, että uimaan mentäessä pitää olla saippuarasia, mutta saippuaa ei mainittu.

Tavanomaiset kuviot

Kuten muissakin aliupseerikouluissa, meilläkin oli nämä:

Muita muistoja aliupseerikoulun ajalta

Osan 2 sisältöä:

Reserviupseerikoulu Haminassa

Kokelasaika Upinniemessä

Paluu työpaikalle

Kuinka asevelvollisuus jatkui varusmiespalveluksen jälkeen?

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.