©Timo Ahjos
Laadittu 19.11.2020
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com
KESKENERÄINEN LUONNOS

 

Timo Ahjos muistelee ...

Asevelvollisena Suomen armeijassa, osa 2

Osa 1:ssä kerroin, kuinka lähdin työpaikalta armeijaan, sekä peruskoulutuskaudesta ja aliupseerikoulusta Rannikkojääkäripataljoonassa Upinniemessä. Eräs alokastoveri totesi jossakin tilanteessa ulkona marssiessamme, että on ihan sellainen mukava tunne kuin olisimme jossakin sotaelokuvassa. Siltä se minustakin tuntui, eikä missään tilanteessa tuntunut siltä, että olisimme oikeasti valmistautumassa taisteluun elämästä ja kuolemasta.

Tämän kakkososan aiheena on reserviupseerikouluaika Haminassa, upseerikokelasaika Upinniemessä, paluu työpaikalle sekä varusmiesajan jälkeinen asevelvollisuusaika.

Reserviupseerikoulu (RUK) Haminassa

RUK:iin tuli upseerioppilaiksi varusmiehiä kaikkialta Suomesta. Minut sijoitettiin 2. komppaniaan, joka majoitettiin historiallisen päärakennuksen ylimpään kerrokseen. Kun alla olevan kuvan klikkaa isokokoiseksi, siinä näkyy rakennuksen oikeassa yläkulmassa punaisella nuolella merkitsemäni tupani sijainti. Asuin Haminassa siis parhaalla mahdollisella paikalla. Kurssimme numero oli 146 ja se pidettiin 9.8.-21.11.1974.

 

Tupani sijainti Postikorttikuva: RUK päärakennus ja Kaatuneiden upseerien patsas

 

Komppanian sisällä oppilaat jaettiin ryhmiin ja tupiin sukunimen aakkosjärjestyksessä. Olin aakkosissa toisena heti Aallon jälkeeen. Minun jälkeen siinä ja seuraavassa tuvassa oli pääasiassa Dragsvikista tulleita ruotsinkielisiä oppilaita, joiden sukunimi alkoi kirjaimilla A-C. Se teki tästä palvelujaksosta erityisen mielenkiintoisen. Tuvissa oli kerrossängyt. Minun paikkani oli ovelta katsottuna ensimmäisessä sängyssä vasemmalla, sen yläpetillä.

Meille jaettiin heti kurssin alussa edellisen kurssin oppilaskunnan julkaisema opasvihkonen, jonka alussa oli koulun johtajan kirjoitus. Siinä hän kertoi mm. että kurssin pituus on 15 viikkoa eli 105 vuorokautta. Siitä julkaisusta voi saada sellaisen käsityksen, että RUK on kuin lomahotelli, jossa on tarjolla runsaasti erilaista harrastustoimintaa. Oppilaskunnan työt oli kuitenkin tehtävä vapaa-aikana, jota ei ollut kuin muiden mentyä nukkumaan. Hallituksen jäsenet saivat työskennellä yöllä kahteen ja jaostoissa työskentelevät puoleen yöhön saakka. Vain kaikkein tärkeimmissä tapauksissa oppilaskuntatyössä mukana olevilla oli mahdollisuus saada vapautusta muusta palveluksesta. Oppilaskunnassa toimi seuraavat 12 jaostoa: Talousjaosto, Kuljetusjaosto, Juhlajaosto, Kulttuurijaosto, Sosiaalijaosto, Järjestelyjaosto, Ilmoitushankintajaosto, Hengellinen jaosto, Historiajaosto, Tiedotusjaosto, Urheilujaosto, Julkaisujaosto. Oppaassa suositeltiin myös tutustumista Haminan kaupunkiin, sen kirjastoon, ravintoloihin, uimahalliin ja elokuvanäytöksiin, sekä myös Karhulaan ja varsinkin Kotkaan.

Lisäksi jaettiin ohje, kuinka voi perustaa opintokerhon. Kerhossa pitää olla vähintään 5 oppilasta, sen pitää kokoontua vähintään 12 kertaa, kokouksen pitää kestää vähintään tunnin eikä niitä saa pitää kuin yhden vuorokaudessa. Kerho voi saada valtionapua enintään 120 markkaa. Esimerkkeinä mainittiin mahdollisia opiskeluaineiksi: kielet, matematiikka ja tekniikka, musiikki, valokuvaus, kirjallisuus, liikunta, järjestötoiminta, talous- ja sosiaalipolitiikka, turvallisuus- ja ulkopolitiikka sekä psyklologia.

Kurssin aikana pidettiin 9 kirjallista koetta, joista sain arvosanoja väliltä 6-8. En muista, minkälaista liikuntakoulutus oli, mutta siitä olen saanut arvosanan 6. Kerran pidettiin suunnistuskilpailu. Käytännön johtamistaitoa arvosteltiin maastossa annettujen johtamistehtävien perusteella.

Koin tärkeänä sen, että pääsin RUK:iin, mutta minulla ei ollut sitten siellä enää muuta tavoitettua kuin selvitä kunnialla kurssin loppun saakka. Oppilaskunnan toimintaan en osallistunut millään tavalla, vaan menin nukkumaan aina virallisen koulutusohjelman mukaan. En liittynyt mihinkään kerhoon enkä myöskään käynyt tutustumassa Haminan, Karhulan tai Kotkan nähtävyyksiin tai palveluihin. Olin käynyt niissä kaupungeissa aiemmin monta kertaa turistina Summassa asuneen tätini opastuksella. Olen lukenut monien julkisuuden henkilöiden kehumisia, kuinka paljon asioita he oppivat RUK:issa. Erityisesti he muistelivat siellä saamaansa johtamiskoulutusta, Kirkkojärven marssia ja Pahkajärven leiriä sekä RUK:issa syntyneitä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Minäkin olen muistiinpanojeni mukaan käynyt tuon marssin ja leirin läpi, mutta minulle ei jäänyt niistä mieleen yhtään mitään! En ollut kenenkään RUK:in aikaisen kaverin kanssa tekemisissä parin seuraavan vuoden jälkeen. Hyvä, että sain myös sen paljon kehutun RUK:n johtamiskoulutuksen. Muuten kuvittelisin sitä joksikin paljon ihmeellisemmäksi kuin mitä se todellisuudessa oli. Tässä on muistiinpanoni aiheesta Johtajan virheitä

 

Timo tauolla

 

Kaminan asennus

 


Mieleen painuneita tapahtumia RUK-ajalta

Alla olevista kuvista vasemmanpuoleisessa poseeraan kameralle. Oikeanpuoleisessa kuvassa valmistaudumme jo RUK:in kirjojen palautukseen kurssin lähestyessä loppuaan. Huomaa päiväpeittojen sinivalkoinen ruudutus, joka piti olla suorassa. Kakkossänky oli tuossa vaiheessa vain yksikerroksinen, koska siitä oli yksi mies keskeyttänyt kurssin ja lähtenyt "maitojunalla" takaisin perusyksikköön.

 

Timo poseeraa kameralle

 

Lähdön valmistelua

 


Kokelasaika Upinniemessä

 

Ohi on

 

Ohi on 330

 


Paluu työpaikalle

Kuinka asevelvollisuus jatkui varusmiespalveluksen jälkeen?

Asevelvollisuus alkoi käytännössä sen vuoden syyskuun alussa, jolloin täytin 19 vuotta. Silloin oli pakollinen kutsuntatilaisuus, johon sisältyi upseerin haastattelu ja sotilaslääkärin tarkastus. Siinä määriteltiin palveluskelpoisuus ja oli mahdollisuus esittää toivomuksia palveluspaikan ja aselajin sekä palvelukseen astumisen ajankohdan suhteen. Niistä, jotka eivät anoneet lykkäystä, monet määrättiin astumaan palvelukseen jo heti lokakuun puolivälissä. Minä anoin opintoja varten 3 vuotta lykkäystä. Kun se lykkäys oli päättymässä, anoin ja sain vielä 3 vuotta jatkolykkäystä, jonka jälkeen minulla oli lykkäystä vuoden 1973 loppuun saakka. Kun anoin ensimmäistä etelänmatkaani varten passia elokuussa 1973, passihakemukseen piti liittää esteettömyystodistus, jonka mukaan olin 31.12.1973 saakka esteetön matkustamaan ulkomaille. Sen vuoksi passi, joka olisi normaalisti myönnetty vähintään vuoden ajaksi, myönnettiin vain vähän yli 4 kuukauden ajaksi eli 31.12.1973 saakka.

Olin varusmiespalveluksessa 16.2.1973-10.1.1974, ensin alokkaana, sitten rannikkojääkärinä, oppilaana, korpraalina, alikersanttina, upseerioppilaana ja upseerikokelaana. Varusmiespalveluksen viimeisenä päivänä sain ylennyksen vänrikiksi. Tuona aikana käytin eri vaiheissa tällaisia kauluslaattoja.

Asevelvollisuus kuitenkin jatkui reservissä. Upseerit ja aliupseerit ovat reservissä sen vuoden loppuun, kun he täyttävät 60 vuotta. Ne vänrikit, jotka kutsuttiin kertausharjoituksiin useamman kuin yhden kerran, saivat yleensä ylennyksiä luutnantiksi, yliluutnantiksi tai jopa kapteeniksi. Kertausharjoituksissa päivitetään reserviläisen tietoja ja osaamista sotilaskoulutustaan vastaavissa tehtävissä. Kertausharjoituksissa saa yleensä tietää oman paikkansa sodan ajan joukossa. Kuitenkin työnantajilla on mahdollisuus varata henkilöstönsä jäseniä kriittisiin töihin myös poikkeusoloissa. Tällöin työntekijän sodan ajan tehtävä on toimia työnantajansa palveluksessa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Sekä Kansa-yhtiöt että myöhemmin Kansallis-Osake-Pankki tekivät minusta tuollaisen henkilövarauksen, josta käytetään myös lyhennettä "VAP-varaus". Olin siitä imarreltu, mutta samalla se esti ylenemisen sotilasarvossa. Minua ei VAP-varauksen vuoksi koskaan kutsuttu armeijan kertausharjoituksiin, mutta osallistuin työaikana työpaikalla tehtyyn kriisiajan toimintojen suunnitteluun.

© Copyright: Timo Ahjos 2020. Kaikki oikeudet pidätetään.