©Timo Ahjos
Laadittu 1.8.2021
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Ensimmäinen matkani Bermudalle ja Chicagoon - ja sieltä taas Lontooseen.

Matkani tarkoituksena oli solmia Kansan ulkomaantoiminnassa tarvittavia pankkisuhteita. Ammatilliset raportit käynneistäni eri kohteissa ovat KÄYTTÖLYRIIKKA-kansiossa. Ne olivat aikanaan liikesalaisuuksia, mutta nyt yli 40 vuotta myöhemmin ne ovat vain historiallisesti mielenkiintoisia. Tässä artikkelissa kerron asioista lähinnä matkailunäkökulmasta. Kuitenkin lienee syytä ensin kertoa, mihin tarvitsimme ulkomaisia pankkeja.

Remburssien käyttö vakuutustoiminnassa

Kansainvälisessä vakuutustoiminnassa vakuutusyhtiöltä vaaditaan usein sitoumuksilleen jonkinlainen vakuus. Se voi olla esimerkiksi käteis- tai arvopaperitalletus. Amerikkalainen Citibank innovoi Lontoon vakuutusmarkkinoille sellaisen käytännön, että vakuutusyhtiö voi antaa vakuudeksi Citibankin myöntämän remburssin, englanniksi "Letter of Credit", usein lyhennettynä "L/C". Sen edunsaaja sai pyytäessään pankilta heti käteisenä vakuutussopimuksen mukaisen rahasumman. Millä ehdoilla Citibank suostui sellaisia rembursseja Kansan puolesta myöntämään, se oli minun vastuualueeseeni kuulunut neuvotteluasia. Sittemmin myös muut pankit alkoivat kilpailla tuosta liiketoiminnasta Citibankin kanssa ja esittivät kilpailevia tarjouksia myös Kansalle.

Ilmakuva Bermudasta

Bermuda

Suosittelen lukemaan ensin Bermudan yleisesittelyn sivulta https://fi.wikipedia.org/wiki/Bermuda.

Miksi Kansa meni Bermudalle?

Bermuda mainitaan aina, kun puhutaan veroparatiiseista, mutta Kansa ei pyrkinyt saamaan eikä saanut sinne mennessään mitään verotuksellista hyötyä. Silloin kun siellä kävin, Bermudalla kerrottiin olevan noin kolme tuhatta vakuutusyhtiötä. Monet suuryritykset olivat perustaneet sinne ns. captive-vakuutusyhtiön omien suurten riskiensä vakuuttajaksi. Ne puolestaan jakoivat suuret riskinsä muiden vakuutusyhtiöiden kanssa jälleenvakuutussopimuksin. Siellä oli siis huomattavan suuri ja vilkas jälleenvakuutusten markkinapaikka. Kirjoitan menneessä aikamuodossa sen vuoksi, että tunnen vain silloisen tilanteen, enkä tiedä, poikkeaako nykyinen tilanne jotenkin silloisesta.

Vierailuni ammatillinen sisältö

Virallinen matkakertomukseni Bermudalla käynnin osalta avautuu tästä tiedostosta kansilehden jälkeen. Siinä mainittu "Kansa International" tarkoittaa Kansan Bermudalle vuoden 1978 alussa perustamaa tytäryhtiötä, josta Helsingin Sanomat uutisoi silloin näin: HS-artikkeli (Salovaaran etunimi ei ollut Erkki vaan Eero!). "Blades" tarkoittaa sitä bermudalaista management-yhtiötä, joka hoiti Kansa Internationalin asioita siellä. Mukanani minulla oli tuore Kansan organisaation esittelysivu ja yhden sellaisen kääntöpuolelle laatimani työsuunnitelma.

Ensimmäinen Bermudan-matkani matkailukokemuksena

Lähdin matkaan lauantaina 27.1.1979 Finnairin aamulennolla Lontooseen, mistä minun piti jatkaa vajaan neljän tunnin odottelun jälkeen British Airways'in lennolla Bermudalle. Heathrown lentoasemalla odotellessani kuulin kuulutuksen, jonka mukaan jokin lento oli peruutettu, mutta en kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Mutta myöhemmin olin kuulevinani ihan kuin minun nimeni olisi mainittu ja käsketty menemään info-tiskille. Menin sinne, näytin passini ja kysyin, pyydettiinkö minua tulemaan sinne. Virkailija sanoi, että oli pyydetty, koska lentoni Bermudalle on peruutettu. Minulle järjestettiin korvaava kuljetus siten, että lensin ensin PanAmin lennolla PA101 New Yorkiin, yövyin siellä lentoyhtiön kustannuksella hotellissa ja lensin sitten sunnuntaina aamupäivällä Eastern Airlines -lennolla Bermudalle. Bermuda on aurinkoisella säällä ilmasta katsottuna lumoavan näköinen, kun sitä ympäröi kirkkaan sinivihreä kymmenien kilometrien pituinen koralliriutta.

 

PanAm 101

 

PanAm Boeing 747

Tuo PanAmin lento PA101 oli lähtenyt Los Angelesista ja tullut sieltä Honolulun, Tokion, Hongkongin, Delhin (tai Bangkokin),Teheranin ja Frankfurtin kautta Lontooseen. Se oli osittain kaksikerroksinen Boeing 747, joka oli Finnairin DC-10 -koneitakin suurempi. Kun lähestyimme New Yorkia, kapteeni tai perämies alkoi selostaa kuin urheiluselostaja lentoamme ja mitä muita koneita oli siinä lähistöllä. Hän puhui siis ihan koko ajan. Istuin ikkunapaikalla ja vieressäni oli kaksi tyhjää istuinta. Kun istuinvyöt piti kiinnittää laskeutumista varten, stuertti tai turvamies toi viereeni istumaan kaksi nuorta miestä ja pyysi minulta anteeksi "näitä ylimääräisiä matkustajia". He olivat piileksineet salamatkustajina koneen vessassa. Ulkonäön perusteella arvelin heidän olevan Intiasta. Heidät tuonut mies istui sellaiselle alaslaskettavalle istuimelle, jossa hän oli selkä menosuuntaan ja piti niitä nuoria miehiä silmällä koko ajan. Minä en puhunut heille mitään, mutta yritin olla ystävällisen näköinen, etteivät he ottaisi minua panttivangiksi. Kun kone oli laskeutunut, mutta ei vielä pysähtynyt, heidät vietiin heti pois.

JFK-lentoasemalla minut ohjattiin pikkubussiin, joka vei minut kohtalotovereitteni kanssa parin kilometrin päässä olevaan hotelliin. Se bussi oli sanamukaisesti "tupaten täynnä". Jouduin seisomaan etuoven ja tuulilasin välissä melkein peittäen kuljettajan näköyhteyden peiliin. Hotellissa näin sanomalehden, jossa kerrottiin, että JFK-lentokentällä oli tapahtunut lentokoneen kaappaus. Minulle tuli heti mieleen, että se oli niiden vieressäni istuneiden poikien suorittama, mutta lehden luettuani sain tietää, että heistä ei ollut kysymys. Se hotelli oli aika hyvä eikä siitä tai bussikyydistä tarvinut maksaa mitään. Aamulla sitten sain väljemmän bussikyydin takaisin lentoasemalle ja lensin Eastern Airlinesin koneella Bermudalle. Onneksi oli sunnuntai eikä minulla ollut sille päivälle sovittuna mitään tapaamisia.

 

Hotel Waterloo

 

Kaupunkiranta

 

Majoituin Hamiltonissa, siis Bermudan pääkaupungissa, Waterloo House -nimiseen hotelliin, joka oli meren rannalla. Siinä oli vain 45 hotellihuonetta. Siellä oli ihan eri tyylistä kuin yleensä hotelleissa, sisätilat muistuttivat pikemminkin varakasta englantilaista yksityiskotia. Siellä oli esimerkiksi mahdollisuus nauttia iltapäivätee kirjastohuoneessa. Kassanhoitajalla ei ollut mitään kassakonetta näkyvillä vaan hän piti rahoja lähes antiikkisen näköisen kirjoituspöydän laatikossa. Mikään muu maksuväline ei kelvannut kuin käteinen raha - ei siis luottokortti eikä voucher. Bermudalla on oma raha, Bermudan dollari, jonka arvo on täsmälleen sama kuin USA:n dollarin. Joka paikassa kävi maksuksi kumpi tahansa, joten en vaihtanut itselleni lainkaan Bermudan dollareita. Joistakin ostoksista sain vaihtorahana bermudalaisia kolikoita, joissa oli kuningatar Elisabeth II:n kuva.

Bermuda ei ole pelkästään veroparatiisi vaan myös lomaparatiisi. Kun saavuin sinne sunnuntaina aamupäivällä ja ensimmäinen tapaaminen oli vasta maanantaina, lähdin rannalle siten varustautuneena, että voisin ottaa rannalla aurinkoa ja kenties käydä meressä uimassa, jos siellä on sellainen hiekkaranta. Lämpötila oli noin +22°C. Tulin kuitenkin pois rannalta hyvin nopeasti, kun siellä ei ollut ketään muita ihmisiä. Kaikki rantaravintolat ja kioskit olivat kiinni, koska oli talvi.

Bermudan ilmasto on sellainen, että yhtäkkiä voi alkaa rankkasade, joka kestää vain hyvin lyhyen aikaa. Illalla ajattelin mennä kaupungille kävelemään, mutta seisoskelin jonkin aikaa oven edustalla katoksen alla ja pohdin, alkaako pian sataa. Siinä oli myös vanha amerikkalainen mies samoissa ajatuksissa. Hän kysyi minulta, mistä olen kotoisin. Kun kerroin olevani Suomesta, hän alkoi kehua, että hän oli joskus tuntenut oikein hyvän suomalaisen miehen. Keskustelun edetessä selvisi, miksi se suomalainen mies oli hänen mielestään niin hyvä: Hän oli ostanut USA:ssa auton, käyttänyt sitä aikansa ja sen jälkeen myynyt sen Suomessa saaden siitä enemmän rahaa kuin oli itse siitä maksanut. Bermuda tunnetaan myös Bermuda-shorteista. Niitä pidetään muualla vapaa-ajan asuna, mutta siellä ne kuuluvat myös herrasmiehen pukuun klubitakin, kauluspaidan ja kravatin kanssa.

 

Hiekkaranta

 

Bermudashortsit

 

Tiistaina 30.1.1979 lähdin klo 14 Bermudalta American Airlines -lennolla New Yorkiin (JFK). Se lento kesti vain hiukan yli tunnin. Sieltä jatkoin noin tunnin kuluttua Chicagoon United Airlines -lennolla, joka kesti noin puolitoista tuntia. Laskeuduin siellä O'Hare -lentokentälle klo 18.35.

 

Asuinalue Bermudalla

 

Lentoasema Kindley Field

 


Ensivierailuni Chicagossa

Saavuin siis Chicagoon tiistai-iltana 30.1.1979 ja olin siellä keskiviikon ja torstain. Perjantaina lähdin TWA:n iltalennolla Lontooseen.

Työasiat Chicagossa

Kävin siellä vain Harris Bank -nimisessä pankissa. Kansa oli mennyt hiljattain osakkaaksi Illinoisissa toimivaan Evanston Insurance Company Ltd. -nimiseen vakuutusyhtiöön 36% omistusosuudella ja vakuutti siihen liittyvää Shand Morahan -vakuutuspalveluyrityksen vakuutusliikettä. Harris Bank oli niiden käyttämä pankki ja minun tehtävänä oli selvittää, missä määrin Kansan kannattaa käyttää sitä pankkia. Molemmat edellä mainitut yritykset toimivat edelleenkin vuonna 2021 ja niistä löytyy googlaamalla tietoa ja kuvia. Harris Bank on nykyisin USA:n 20. suurin pankki. Käymistäni keskusteluista kerroin tähän liittämässäni matkaraportissa.

Chicago matkailukokemuksena

Majoituin hotelliin, jonka nimi oli siihen aikaan Hotel Midland (Chicago), 172 West Adams Street. Tuo linkki avaa kuvia sen hotellin nykyisestä sisustuksesta, mutta vierailuni aikana siellä oli vielä sen näköistä kuin alla olevassa postikorttikuvassa. Toinen postikorttikuva on kaupungin yhdeltä pääkadulta (Michigan Ave).

 

 

 

Chicago on Yhdysvaltain kolmanneksi suurin kaupunki, joten varmasti sielläkin olisi ollut paljon nähtävää, mutta vierailuni aikana siellä oli hirveän kylmä. Siksi en halunnut käydä katsomassa kuin pari ihan pakollista nähtävyyttä. Sitäpaitsi minulla oli tiukka työohjelma Harris Bankin tapaamisissa ja niiden dokumentoinnissa. Pakkasta oli ehkä 5-10 Celsius-astetta, mutta ilma oli erittäin kostea, mikä sai sen tuntumaan kylmemmältä. Keskustan läpi virtaa nimittäin joki, jossa oli niin voimakas virtaus, että se ei jäätynyt. Sitäpaitsi koko kaupunki on hyvin suuren Michigan-järven rannalla. Minulla oli lämmin hattu, mutta paikalliset ihmiset kulkivat avopäin.

WillisTower panorama

Pakolliset nähtävyydet, jotka kävin nopeasti katsomassa, olivat:

 

 

 

Perjantaina 2.2.1979 olin lähdössä kohti Lontoota TWA-yhtiön "Jumbolla" (Boeing 747), jonka lähtöaika oli 19:30. Minulla oli käsimatkatavarana kahdelta puolelta avautuva kova salkku. Pidin siinä toisella puolella työpaperit yms. ja toisella puolella villasukat, pesuvälineitä yms. Salkun päällä oli lentoyhtiön tarra, jossa oli oma nimeni ja osoitteeni matkan aikana. Minulla oli niitä tarroja valmiiksi kotona kirjoitettuina kutakin hotellia varten. Siinä Chicagon O'Hare-lentoasemalla koneen lähtöä odotellessani otin esille sen tarran, missä oli Lontoon hotellini osoite ja peitin sillä salkussa olleen Chicagon tarran. Hetken kuluttua viereeni tuli siviilipukuinen turvamies, joka pyysi minua mukaansa valvontahuoneeseen. Siellä oli tunnelma kuin jonkin amerikkalaisen tv-sarjan poliisiasemalla. Minut vietiin lihavan, paitahihasillaan tupakkaa polttavan päällikön luo, joka sanoi, että se minun salkkuni herätti heidän kiinnostuksensa. Hän pyysi minua avaamaan sen. En muista, kummanko puolen avasin, mutta toisesta puolesta hän ei ollut kiinnostunut eikä minun tarvinut avata salkkuni toista puolta. Hän ei sanonut muuta kuin että saan poistua. Kun myöhemmin istuimme jo lentokoneessa odottaen sen lähtöä, kiinnitin huomiota siihen, että se sama minut noutanut turvamies käveli koneen läpi katsoen kävellessään jokaiselle penkkiriville.

Chicago tuli minulle myöhemmin paremmin tutuksi ilmasta katsottuna, kun ostin Microsoftin lentosimulaattorin. Se käynnistyi oletusarvoisesti Chicagon "Meigs Field" -lentokentältä, joka näkyi hotellihuoneeni ikkunasta.

TWA Boeing 747

Jälleen kerran Lontoossa

Lento kesti yön yli ja laskeuduimme Lontoossa Heathrown lentokentälle lauantai-aamuna 3.2.1979. Olin varannut huoneen samasta Strand Palace -hotellista kuin edellisenä vuonna, koska se oli pankkivierailujen kannalta hyvällä paikalla eli saman kadun varrella. Vaikka siis tiesin kokemuksesta, että yhden hengen huone on pieni ja ankea, varsinkin amerikkalaisiin hotelleihin verrattuna. Kun minulla ei ollut viikonlopulle mitään erityistä ohjelmaa ja olin jo edellisenä vuonna nähnyt Lontoon kiinnostavimmat nähtävyydet, tein sunnuntaina junalla päiväretken Oxfordiin, missä minua kiinnosti vain nähdä kuuluisa yliopisto.

Työohjelma Lontoossa

Maanantain ja tiistain (5.-6.2.1979) olin AMR:n ja Euromoney-lehden seminaarissa "Current Practices in the Eurobond Market". Keskiviikoksi olin sopinut tapaamisen Citibankissa ja torstaiksi Chemical Bankissa. Noista kaikista kerroin oheisessa matkaraportissani, jossa kurssin kuvaus on ensimmäisen sivun alaosassa ja pankkivierailut seuraavilla sivuilla.

Seminaarihuoneessa jokaisella oli edessään pahvi, johon piti kirjoittaa oma nimi. Englanninkieliset kirjoittivat "Joe", "Jack", "Jim", "Bill" tms, mutta itävaltalainen nuorimies kirjoitti "Dr. Müller".

Siihen aikaan Suomessakin oli tupakointi vielä yleisesti sallittua, mutta ei täällä tupakoitu niin paljon kuin Lontoossa. Siellä tupakoitiin julkisissa kulkuvälineissäkin ja hisseissä. Kotiin tultua tupakalle haisevat päällysvaatteet piti ripustaa ulos tuulettumaan.

Saavuin kotiin perjantaina 9.2.1979 Finnairin iltakoneella.

Johtopäätöksiä

Emme käyttäneet enää Harris Bankia vaan edelleen Citibankia ja uutena Chemical Bankia (katso perusteluni). Myöhemmin aloimme sitten käyttää eräitä muitakin pankkeja.

Minut valittiin 20.4.1979 pidetyssä yhtiökokouksessa Kansa International Insurance Company (Bermuda) Ltd.:n hallituksen varajäseneksi. Siihen liittyen sain sen yhtiön yhden osakkeen.

Verohallinto vaati myöhemmin selvitystä, oliko Bermudan matkani työnantajan kustantama lomamatka, joka olisi ollut verotettava etu. Selvisin siitä selityksellä, jossa kerroin, että minulla oli siellä työtehtäviä, ja totesin, että jos työmatka kestää pidempään kuin viikon, siihen sisältyy viikonloppu, emmekä voi vaatia, että ulkomaiset neuvottelukumppanimme olisivat viikonloppuna tavattavissa.

© Copyright: Timo Ahjos 2021. Kaikki oikeudet pidätetään.