©Timo Ahjos
7.2.2026
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Kansan konkurssi ei ollut väistämätön

Kerron tässä omat näkemykseni, kuinka Kansa-yhtiöden ajautuminen konkurssiin olisi voitu välttää ja mitä itse tein aikanaan sen estämiseksi.

Vuodet 1979-1985

Toimin 1.2.1979-31.3.1985 Kansa-yhtiöiden ulkomaantoiminnan johtoryhmässä vastuualueena finanssitoiminta, tittelinä "Vice President - Finance, International Division". Työssäni kommunikoin lähinnä pankkien kanssa. Vastuullani oli ulkomaisesta vakuutustoiminnasta kertyvien valuuttojen sijoittaminen lähinnä euro-obligaatioihin sekä valuuttatilien ja remburssien hallinta. Ulkomaisessa vakuutustoiminnassa tarvittiin usein sitoumuksen vakuudeksi amerikkalaisen pankin remburssi (Stand-by Letter Of Credit), jonka vakuudeksi taas pankki vaati yleensä jotakin. Tuossa toiminnassa ei ollut mitään suuria riskejä.

Ensimmäinen huomattava rahoitusriski otettiin vuonna 1984, kun erään Boeing 747 Jumbon leasing-sopimus päättyi. Kansa oli vakuuttanut sen koneen leasing-sopimuksen lopussa olevan jäännösarvon. Sellaista vakuutusta pidettiin lähinnä kirjanpitoteknillisenä järjestelynä ilman vakuutusriskiä. Kun jäännösarvo oli vakuutettu, koneen omistaja sai tehdä siitä omassa kirjanpidossaan vuotuiset tasapoistot. Ellei jäännösarvoa olisi vakuutettu, koneen omistaja olisi joutunut tekemään prosentuaaliset jäännösarvopoistot, jotka olisivat alkuvuosina ylittäneet koneen pidosta saatavat tuotot. Vakuutettu jäännösarvo oli niin matala, että kukaan ei kuvitellut olevan vaikeutta saada sitä koneen myynnistä. Kuitenkin juuri silloin, kun tuo Kansan vakuuttama sopimus erääntyi, sen tyyppisten lentokoneiden markkinoilla vallitsi poikkeuksellinen tilanne ja koneen myynnistä olisi saatu muistaakseni noin miljoona dollaria alle sen vakuutetun jäännösarvon. Kansalla oli kaksi vaihtoehtoa: Joko realisoida heti miljoonan dollarin menetys tai ostaa lentokone omaksi ja myydä se joskus myöhemmin korkeammalla hinnalla. Kansa valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, jolloin Kansan omistukseen tuli Boeing 747, josta kerroin enemmän sivulla 1980-85_Kansassa_vaihe3/JUMBO/

Usean vuoden jännittävien vaiheiden jälkeen tuo lentokone saatiin myydyksi muutaman miljoonan dollarin voitolla. Silloin kaikki muut huokasivat helpotuksesta, mutta ulkomaan toimintaa ja koko Kansa-konsernia johtanut Erkki Pesonen totesi innostuneena: "Meidän pitää saada lisää tällaista [finanssibisnestä]!". Olimme monta kertaa keskustelleet ulkomaantoiminnan johtoryhmässä ulkomaantoiminnan riskeistä. Minä olin esittänyt, että pitäisi määritellä jokin raja, mitä suurempia riskejä ei oteta. Pesonen kiteytti sen näin: "Jos joku tarjoaa meille miljoonan dollarin voittoa, Timon mielestä meidän pitää sanoa, että kiitos, mutta me otamme vain puoli miljoonaa." Jonkin amerikkalaisen talouslehden kannessa oli sellainen ruudukko, jossa oli muistaakseni 9 erilaista uutta finanssibisnestä. Kansa oli muistaakseni amerikkalaisen osakkuusyhtiönsä kautta mukana niistä jo viidessä. Pesonen oli valmis lisäämään panoksia huomattavasti. Ja koska kysymys oli nimenomaan modernista finanssibisneksestä eikä perinteisestä jälleenvakuutuksesta, Kansan organisaatiossa sellainen olisi kuulunut minun vastuualueelle. Siitä tuli minulle vakava omantunnon kysymys.

Omasta mielestäni Kansan ei olisi pitänyt ottaa niin suuria riskejä kuin Pesonen silloin suunnitteli. Itse olin työsuhteessa hänen alainen, mutta kuitenkin konsernin emoyhtiön (Kansa-yhtymä Oy:n) hallituksen ulkomaantoiminnan johtoryhmään nimittämä johtaja. Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että kerroin vakavan huoleni Kansan kohtalosta kirjeitse emoyhtiön hallituksen puheenjohtaja Eero Rantalalle, ja pyysin eroa ulkomaantoiminnan johtoryhmästä. Eronpyyntöni käsiteltiin 31.3.1985 pidetyssä Kansa-yhtymä Oy:n hallituksen kokouksessa, jossa olin itse läsnä. Olin varautunut siihen, että joku hallituksen jäsenistä kysyy: "Miksi niin nuori kaveri (36v) eroaa niin hyvältä paikalta?". Silloin puheenjohtaja olisi antanut minulle puheenvuoron ja olisin pitänyt valmistamani puheen Kansan ulkomaantoiminnan riskeistä. Oletin, että puheeni kuultuaan hallitus pyytäisi minua jatkamaan ulkomaantoiminnan johtoryhmässä, mihin olisin suostunut, ja Pesosta vaadittaisiin määrittelemään riskinotolle kohtuulliset rajat. Mutta kun kukaan ei kysynyt mitään, en katsonut voivani pyytää puheenvuoroa, koska en ollut hallituksen jäsen. Puheeni jäi pitämättä ja eronpyyntöni hyväksyttiin Pesosen esittelystä ilman keskustelua. Arvostan Pesosen reiluutta, kun hän antoi minulle omasta puolestaan tuon kritiikin mahdollisuuden. Rantala ei vastannut kirjeeseeni muuta kuin kerran käytävällä kohdatessamme sanoi: "Timo, meidän pitää joskus jutella!" Mutta Kansan tulevaisuudesta emme koskaan jutelleet, vaikka tapasimme muutaman kerran muissa asioissa.

Vuodet 1986-1987

Oman väen osaamista ei otettu huomioon
Jossakin vaiheessa Kansan hallitus sai tietää Pesosen lähdöstä pois Kansasta, mikä julkistettiin kesäkuussa 1986. Kansa-yhtiöissä oli vuodesta 1975 alkaen toteutettu laaja-alainen Kepner-Tregoe -menetelmän mukainen koulutus yrityksen ongelmien ja potentiaalisten ongelmien käsittelyyn. Se toteutettiin viikon pituisina internaattiseminaareina, joihin Kansa-konsernin kaikki johtajat, osastopäälliköt ja heidän tasoiset asiantuntijat kutsuttiin. Se antoi hyviä valmiuksia käsitellä Kansa-konsernin ongelmia sellaisten kollegojen kesken, joiden kanssa ei tavallisesti joutunut tekemisiin. Kun hallituksen puheenjohtaja oli saanut tietää Pesosen lähdöstä, mielestäni olisi pitänyt käynnistää sellainen prosessi, jossa olisi käytetty kursseilla opiskeltua ja harjoiteltua viisautta Kansa-konsernin tulevaisuuden suunnitteluun.

Mutta miten todellisuudessa toimittiin? Hallitus tai sen puheenjohtaja palkkasi ulkopuolisen konsultin valitsemaan Pesoselle Kansan ja koko "edistysmielisen osuuskauppaliikkeen" ulkopuolelta seuraajat konsernijohtajaksi ja ulkomaantoiminnan johtajaksi. Johtoryhmiän jäsenille tai muille johtajille ei kerrottu Pesosen lähdöstä ennen kuin päätökset ja henkilövalinnat oli jo tehty. Uusien johtajien valintakriteerit pidettiin salassa. Heillä ei ollut mitään kokemusta vakuutusalalta. Pian tuli myös selväksi, että heillä oli hyvin kielteinen asenne kuluttajien osuustoimintaa kohtaan, mikä oli Kansa-yhtiöiden tausta. Sanoin lyhyessä käytäväkeskustelussa uudeksi konsernijohtajaksi valitulle Matti Packalénille, että meidän, jotka olemme johtajina osuustoiminnallisessa yrityksessä, tulisi toteuttaa nimenomaan sitä ideologiaa. Hän vastasi: "Osuustoiminnan aika on ohitse. Nyt pitää tehdä bisnestä!". Ehkä sen keskustelun vuoksi hän ei kutsunut minua mihinkään suunnittelukokoukseen.

Uusi johto ei ymmärtänyt Kansan ulkomaisia sopimuskumppaneita
Olin itse tekemisissä lähinnä pankkien kanssa enkä oikeastaan ollenkaan Kansan ulkomaisten liikekumppanien kanssa. Käsitykseni niistä perustuvat lähinnä siihen, mitä olin kuullut apulaisjohtaja Lauri Salmiselta tai muilta ulkomaantoiminnan johtoryhmän kokouksissa. Kansan useimmat ulkomaiset liikekumppanit lienevät olleet jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa Pesoselle, joka oli auttanut heitä menestymään. Tietääkseni kaikki muut olivat rehellisiä ihmisiä paitsi ehkä kanadalaiset, joista vihjailtiin, että siellä ollaan tekemisissä mafian kanssa. Kansan ja ulkomaisten liikekumppanien väliset sopimukset olivat kuulemani mukaan ensisijaisesti suullisia "herrasmies"-sopimuksia. Kirjalliset sopimukset laadittiin niin, että ulkomainen kumppani pystyi niiden avulla osoittamaan paikallisille viranomaisille Kansa-vakuutusyhtiön takaavan kaikki riskit.

Jos tuo edellä sanottu pitää paikkansa, Pesosen poistuttua Kansasta ulkomaiset liikekumppanit katsoivat herrasmiesten vaihtuessa suullisten sopimusten rauenneen. He alkoiva pelata Kansaa vastaan. Siinä tilanteessa Kansan olisi pitänyt palkata ulkomaantoiminnan johtoon huippuälykäs peluri, joka olisi osannut jatkaa sitä peliä niin, että Kansalle epäedulliset kirjalliset sopimukset olisi saatu korvatuiksi uusilla sopimuksilla. Se olisi vaatinut sellaista ihmissuhdetaitoa ja vaikutusvoimaa, jota joillakin harvoilla on.

Mutta miten todellisuudessa toimittiin? Tietääkseni Kansa palkkasi ulkomaantoimintoja saneeraamaan suuren joukon juristeja, jotka kiinnittivät huomiota vain siihen, mitä oli kirjallisesti sovittu.

Yhteenveto

Julkisuudessa Kansan konkurssi, joka tapahtui vuonna 1994, on katsottu Pesosen syyksi. Hän lähti Kansasta jo vuonna 1986 eli noin kahdeksan vuotta aiemmin. Tuskin mikään finanssipeli pysyy voitollisena 8 vuotta sellaisten ihmisten käsissä, jotka eivät osaa sitä pelata.

Mielestäni Kansan konkurssi oli seurausta Kansa-yhtymä Oy:n hallituksen edellä kuvaamastani huonosta toiminnasta. Se taas johtui siitä, että hallitus koostui läheisten organisaatioiden ykkösmiehistä, joilla ei ollut aikaa, asiantuntemusta eikä intressiä perehtyä riittävän syvällisesi Kansan asioihin. Pesonen raportoi käsitykseni mukaan rehellisesti kaikista asioista emoyhtiön hallitukselle eikä ylittänyt saamiaan valtuuksia. Kun itsekin sain olla läsnä Kansa-yhtymä Oy:n hallituksen kokouksissa, minulle jäi sellainen mielikuva, että hallituksen jäsenistä vain Elannon pääjohtaja Ylermi Runko esitti kokouksissa Pesoselle kriittisiä kysymyksiä. Toki on mahdollista, että hallituksen jäsenet käsittelivät kokouksissa esille tulevia asioita etukäteen omissa puoluekohtaisissa ryhmäkokouksissaan. Ainakin hallintoneuvoston kokousten edellä oli aina sellaiset ryhmäkokoukset.


© Copyright: Timo Ahjos 2026. Kaikki oikeudet pidätetään.