Pietari-PETROSKOI-Pietari

Havaintoja elämäni ensimmäiseltä Venäjän matkalta vuodelta 2003

© Timo Ahjos 2003-2019.
Yksinkertaisin osoite näille sivuille on www.ahjos.net/matka/ Voit kommentoida tätä sivua keskustelupalstalla!

Matka alkoi Helsingistä suomalaisella "Sibelius"-junalla keskiviikkoaamuna 23.7.2003 ja päättyi Helsinkiin venäläisellä bussilla sunnuntai-iltana 3.8.2003. Matkan aikana yövyttiin Pietarissa, Petroskoissa ja Saidoman kylässä Käppäselässä, noin 40 km etelään Karhumäen kaupungista. Katso: Yöpymispaikat kartalla

Tämä raportti koostuu neljästä osasta seuraavasti:

Helsinki - PIETARI - Viipuri - Helsinki (Turistimatka Pietariin, metroverkkolinkki päivitetty 2.9.2003)
+ jatkosivu "Pietarin erikoisuuksia" (31.8.2003)
Pietari - PETROSKOI - Pietari (Matka Karjalan Tasavaltaan, 4.9.2003)
Petroskoi - KÄPPÄSELKÄ - Petroskoi (Lomailua Karjalan maaseudulla, 14.9.2003)
Venäjän kieli verrattuna opiskelemiini kieliin (18.9.2003)
+ liite "Helposti muistettavia sanoja" (21.10.2003)

OSA 2: Pietari - PETROSKOI - Pietari

Asiointi Venäjän rautatieasemilla

Pietarin Suomen asemalla kävimme aseman infoluukulla kysymässä, mistä voisimme ostaa junalipun Petroskoihin. Edellämme jonossa oli sujuvasti englantia puhuva mies, joka kysyi, millä hän pääsisi kuuluisaan Mariinski-teatteriin. Asiakkaita oli palvelemassa vain yksi yli 50-vuotias nainen, joka ei ymmärtänyt englantia. Hän kysyi ulkomaalaiselta moneen kertaan hämmästyneen näköisenä venäjäksi: "Shto vi hotite?" ("Mitä te haluatte?"). Kun "oppaani" neuvoi hänelle oikean bussin, pääsimme esittämään oman kysymyksemme. Saamamme neuvon avulla osasimme mennä asemarakennuksen toiseen päähän, missä myydään lippuja myös muilta asemilta lähteviin juniin. Petroskoin juna lähtee nimittäin uudelta Laatokan asemalta. Oikeaan lippuhalliin päästyämme totesimme, että siellä oli jonotuslappusysteemi ja meidän edellä jonossa oli yli 400 asiakasta. Emme jääneet siihen jonoon vaan lähdimme hotelliin ja menimme sieltä sitten illalla erikseen Laatokan asemalle lipunostoon.

Laatokan asema on aivan uusi ja näyttää modernilta. Lippujen myynnissä ei ollut jonotuslappusysteemiä vaan asiakas joutui valitsemaan, minkä palveluluukun jonoon jää seisomaan. Kullakin palveluluukulla on lappu, johon on merkitty virkailijan taukojen kellonajat. Tauot on porrastettu siten, että ne ovat eri luukuilla eri aikaan. Kukin tauko on 15 minuuttia. Kun taukoaika alkaa, virkailija sulkee luukun ja sammuttaa valon 15 minuutiksi. Silloin kukin asiakas joutuu päättämään, vaihtaako jonoa vai pysyykö samassa jonossa odottamassa, kunnes virkailija tulee tauoltaan. Virkailijat vaikuttivat ystävällisiltä ja kärsivällisiltä, mutta jono eteni tavattoman hitaasti, kun asiakkaat kyselivät erilaisia vaihtoehtoja ja virkailijat selvittivät niitä tietokoneelta. Havaintoni mukaan keskimääräinen palveluaika yhtä asiakasta kohden oli siinä jonossa yli 10 minuuttia. Noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen alkoi virkailijan tauko. Minä jäin pitämään paikkaa siihen jonoon ja Lilli meni toiseen jonoon viimeiseksi.

Johtopäätökseni lipun ostosta oli, että se olisi ollut erittäin vaikeata ilman venäjänkielen osaajaa. Virkailijoiden tauoista ilmoittava lappukin oli vain venäjäksi, joten systeemiä olisi ollut vaikea ymmärtää.

Kaukojunan lippua ostettaessa ja laiturilla junaan noustessa pitää esittää passi (olipa matkustaja venäläinen tai ulkomaalainen).

Myöhemmät lipunostot pienemmillä asemilla (Petroskoissa ja Käppäselässä) sujuivat vähemmällä jonottamisella. Vaikka junat ovat pitkiä, ne voivat olla aivan täynnä, varsinkin viikonloppuna.

Junamatka Pietarista Petroskoihin

Matkustimme yöjunalla makuuvaunussa. Juna oli nimeltään "Kalevala" ja kotoisin Petroskoista. Vaunuja siinä oli yli 20. Olimme kahdestaan neljän hengen hytissä, jolloin saimme lisätilaa nostamalla ylävuoteet yläviistoon seinustalle. Juna oli tavattoman siisti. Valmiiksi pedatussa sängyssä oli vuodevaatteet ja päiväpeite, jossa kudottuna teksti "Kalevala". Hytin pöydällä oli tekokukkia vaasissa ja kullekin matkustajalle muovinen iltapalalaatikko. Siinä oli sämpylä, pala kuivaa kakkua, voita, 2 laatua sulatejuustoa, makkaraa, 2 laatua pikakahvia (toisessa maitojauhe ja sokeri valmiiksi sekoitettuna), teepussi, hunajaa, suklaapatukka, jugurttia, servietti, kosteuspyyhe käsien pesuun, kosteuspyyhe hampaiden pesuun, saippua, WC-paperia, WC-istuimen suojapaperi. Lisäksi pöydällä oli kutakin matkustajaa kohti 0,33 litran pullo kivennäisvettä. Kuumaa vettä sai hakea lasiin vaunun keittiöstä.

Junamatkassa Pietari-Petroskoi on kumpaankin suuntaan se miellyttävä piirre, että junaan pääsee jo puoli tuntia ennen sen lähtöä ja perille saavuttaessa junasta ei ole kiire päästä nopeasti ulos, koska se seisoo pääteasemalla aika pitkään. Tässä lepäilemme rankan sightseeing-päivän jälkeen ja odottelemme junan lähtöä:

Paluumatkalle Petroskoista Pietariin saimme ilman tietoista valintaa 200 ruplaa halvemmat liput. Tosin halvemmassa luokassa junassa vaunupalvelija keräsi lipun tarkastuksen yhteydessä jokaiselta 30 ruplan vuodemaksun, joka sisältyi kalliimman lipun hintaan. Junassa oli 25 vaunua ja se oli niin täynnä, että meidänkin kanssa samaan hyttiin tuli venäläinen pariskunta. Ilmeisesti matkustimme halvemmassa luokassa kuin menomatkalla, sillä hytissä ei ollut tällä kertaa mitään syötävää eikä tekokukkiakaan. Sänkyä ei ollut myöskään valmiiksi pedattu. Aamulla jokainen matkustaja keräsi omat vuodevaatteensa mytyksi sängyn päätyyn, mistä vaunupalvelija kävi ne noutamassa. Vaunu oli kuitenkin yhtä siisti kuin mennessäkin.

Ensivaikutelma Petroskoista

Historia ja kaupungin keskusta

Pietari Suuri perusti Petroskoin kaupungin samana vuonna 1703 kuin Pietarinkin. Kaupungin venäjänkielinen nimi Petrozavodsk tarkoittaa "Pietarin tehdas". Englanninkielessä käytetään täsmälleen samaa nimeä, jonka voi nähdä esim. Helsinki-Vantaan lentoaseman ilmoitustaululla Severstal-yhtiön lentokoneen saapuessa tai lähtiessä. (Huomaa, että tuon saman linkin takaa avautuvat kaikki muutkin kulkuyhteydet Petroskoihin hintoineen ja aikatauluineen!!!) Pietarin perustama tehdas valmisti aikanaan mm. tykkejä ja muita raskaita metallituotteita. Nykyisin se on traktoritehdas.

Petroskoi on Karjalan tasavallan pääkaupunki, joten siellä on paljon valtion virastoja. Karjalan tasavalta kuuluu Venäjän Federaatioon eli liittovaltioon. Karjalan valtio muodostettiin vuonna 1920 nimellä "Karjalan työkansan kommuuni". Sen päämieheksi Lenin kutsui Tukholmaan kansalaissodan jälkeen muuttaneen filosofian tohtori Edvard Gylling:in, joka toimi aiemmin Suomessa mm. kansanedustajana ja Helsingin yliopistossa tilastotieteen dosenttina. Myöhemmin siitä tuli "Autonominen Karjalan Sosialistinen Neuvostotasavalta" (1923-40), "Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta" (1940-56) ja "Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta" (1956-91). Vuoden 1956 nimenmuutoksen on tulkittu osoittaneen Neuvostoliiton luopumista sota-ajan tavoitteestaan saada koko Suomi liitetyksi tuohon [osa]valtioon.

Petroskoin pääkatu on Lenininkatu (prospekt Lenina). Sen toisessa päässä on rautatieasema ja toisessa päässä Euroopan toiseksi suurin järvi, Ääninen. Kun kaupunki oli vuosina 1941-44 Suomen miehittämä, silloin sen nimi oli Äänislinna. Kävelläänpä pääkatu päästä päähän:

Ääninen eli Äänisjärvi (venäjäksi ja englanniksi Onega) on siis Euroopan toiseksi suurin järvi Laatokan jälkeen. Petroskoin rannalta katsoen se ei kuitenkaan näytä pelottavan suurelta, koska aava ulappa jää näkymättömiin niemien ja saarten taakse. Näillä rannoilla George de Godzinsky innostui vuonna 1942 kenraaliluutnantti Airon käskystä säveltämään valssin "Äänisen aallot", jonka Georg Malmsten levytti (ja myöhemmin moni muukin). Tänäpäivänä useimmat rantabulevardia kävelevistä ihmisistä ovat pukeutuneet kuin olisivat juhlaan menossa. Ranta tarjoaa monenlaista viihdykettä:

Rannalta jatkamme kävelyä Karl Marxin katua pitkin Leninin aukiolle. Kadun toisella puolella on kolme teatteria: Venäläinen musiikki- ja draamateatteri, Suomalainen draamateatteri ja Nukketeatteri. Niitä vastapäätä Marx ja Engels istuvat puistossa keskustelemassa. Yhden korttelin päässä on tavaratalo Karjala ja sen vieressä Karjalan tasavallan miliisin päärakennus. Marxin katu jatkuu Leninin aukiolle, jossa on mm. Leninin patsas, tuntemattoman sotilaan hauta ja kotiseutumuseo. Siitä jatkamme Kulttuuritalon ohitse Pietari Suuren perustamalle tehtaalle, joka tekee nykyisin traktoreita. Tehtaan toisella puolella on 1800-luvulla rakennettu kirkko, jonka rakentamista tehtaan työläiset rahoittivat. Kävelemme myös urheilustadionin ohitse, mutta ei löydy sellaista paikkaa, josta stadionin saisi valokuvatuksi. Palaamme elokuvateatteri Sammon ohitse joen rantaa pitkin Kirovin aukiolle ulkoilmakonserttiin:
Asuntoalueet ja ympäristö

Edellä olevat valokuvat kattavat kaupungin keskustan, jonka hotellituristi näkisi parin päivän vierailulla. Kun kaupungissa on lähes 300 tuhatta asukasta, siihen kuuluu myös uudempia asuntoalueita, teollisuusalueita yms. Alla olevat kuvat on otettu yhdeltä asuntoalueelta, jonne pääsee keskustasta trolley-bussilla noin 15 minuutissa.

Kuvatulla alueella on eri ikäisiä ja kokoisia kerrostaloja sekä vanhoja omakotitaloja. Omakotialue muistuttaa suomalaisia pikkukaupunkeja ajalta, jolloin kadut eivät vielä olleet asfaltoituja. Suurimmat kerrostalot ovat valtion vuokrataloja. Talojen välisillä alueilla on pitkät rivit autotalleja. Useimmat autot pidetään yöllä tallissa, mutta autotalleja käytetään myös tavaravarastoina. Kerrostaloissa ei ole kuulemma lainkaan vintti- tai kellarikomeroita.

Kokonaan näkemättä jäivät mm. kaupungin kaksi lentokenttää, joista toinen on pienkoneille ja toinen vähän isommille, sekä Kizhin museosaari, jonne liikennöidään kantosiipialuksella. Petroskoista on mahdollista kulkea vesiteitse sekä Pietariin että Jäämerelle.

Suomen kieli ja suomalaiset

Karjalan tasavallan noin 800 tuhannesta asukkaasta on erään tilaston mukaan venäläisiä 74 %, karjalaisia 11 %, valkovenäläisiä 7 %, ukrainalaisia 3 %, suomalaisia 3 % ja muita 3 %. Suomalaiset ovat pääasiassa kotoisin Inkerinmaalta, Suomenlahden eteläpuolelta. Noin 7 900 oppilasta opiskelee suomea 75 koulussa (lähde: Kulttuurilehti Carelia 1/2003). Suomen kielen osaajia siis on, mutta kommunikointi julkisilla paikoilla tapahtuu venäjäksi. En kuullut matkan aikana isäntäperheeni lisäksi kenenkään muun puhuvan suomea. En myöskään tullut testanneeksi, olisiko joku ymmärtänyt, jos olisin puhunut suomea vieraille ihmisille. Sen vuoksi oli yllättävää nähdä rakennuksissa suomenkielisiä kylttejä:
• "Autoasema" linja-autoaseman katolla
• "Tavaratalo" yllä kuvatun asuntoalueen tavaratalon katolla
• "Elokuvateatteri" elokuvateatteri Sammon katolla
• "Posti" postitoimiston ovessa

Tietysti kaikkien noiden tekstien rinnalla on sama venäjäksi. Petroskoissa on myös suomenkielinen teatteri. Muun suomenkielisen kulttuurin osalta viittaan jäljempänä olevaan linkkikokoelmaan. Petroskoin radio lähettää päivittäin jonkin verran suomenkielistä ohjelmaa.

Suomessa Kalevalaa pidetään Suomen kansalliseepoksena, mutta Karjalan tasavallassa korostetaan sen karjalais-suomalaista alkuperää. Liikenneympyrän keskellä oli iso Kalevala-kirjaa mainostava juliste. Kalevalaisista nimistä "Sampo" näkyi elokuvateatterin nimenä ja radiovastaanottimen tuotemerkkinä. Kuten jo aiemmin mainitsin, tulimme Pietarista Kalevala-nimisellä junalla. Petroskoin Suomalaisessa teatterissa esitetään kuulemma usein Kalevala-aiheisia näytelmiä.

Nykysuomalaista hämmästyttää nähdä Otto Ville Kuusisen patsas kaupungintalon edustalla ja kuulla, että yliopisto kantaa hänen nimeään. (Kuusinen oli alunperin suomalainen sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja SDP:n puheenjohtaja, joka mm. ideoi Venäjän vallankumousta Helsingin Hakaniemessä asuneen Leninin kanssa Ravintola Juttutuvassa Helsingin Työväentalossa.)

Kaupoissa asioiminen

Ostokset maksetaan käteisillä ruplilla - myös silloin jos hintalapussa on dollarihinta (merkitään "y.e."). Lukemieni matkaoppaiden mukaan vain hotelli Pohjolan aulassa on sellainen pankkiautomaatti, josta suomalainen turisti voi nostaa käteistä Visa- tms. kortilla. En tutkinut, pitääkö tuo tieto edelleen paikkaansa. Näin kuitenkin pankkiautomaatteja (Bankomat) myös monissa muissa paikoissa ja niissäkin oli Visa-tarra.

Ostopaikoista helpoimpia ovat tavaratalot, joissa asiakas pääsee itse tutkimaan tavaroita samalla tavalla kuin suomalaisissa tavarataloissa. Oheinen kuva on Tavaratalo Karjalasta. Muuntyyppisissä kaupoissa tuotteet joutuu yleensä pyytämään myyjältä. Eräässä pienessä ruokakaupassa oli tiski kolmella seinällä ja oven vieressä kassa. Kunkin tiskin takana oli erityyppisiä tuotteita ja eri myyjä. Tuotteet piti ensin pyytää myyjältä, joka laski niiden hinnat yhteen. Hänen suullisesti sanomansa tai tarvittaessa paperilapulle kirjoittamansa yhteishinta käytiin maksamassa kassaan, jonka antamaa kuittia vastaan myyjä sitten antoi tuotteet tiskin ylitse. Jos halusi ostaa tuotteita kahdesta tai kolmesta tuoteryhmästä, piti vastaavasti jonottaa erikseen kullakin tiskillä ja tietysti myös kassalla oli oma jononsa.

Ruokaa voi ostaa kauppojen lisäksi myös torilta ja elintarvikekioskeista. Tori poikkesi täällä kuten Pietarissakin (Laatokan aseman vieressä) suomalaisista toreista siinä, että sitä ympäröi levyistä tehty seinä. Aitauksen sisällä myyntipaikat olivat tiiviisti vierekkäin ja paremmin sateelta suojattuja kuin Suomessa. Suomalaisturisti ei ehkä heti oivallakaan, että umpinaisen aitauksen sisällä on tori. Torin sisäänkäynnin edustalla oli miliisin valvontakoppi.

Lihanjalostusliikkeellä on eri puolilla kaupunkia jäähdytettyjä asuntovaunun kokoisia kioskeja, jonne tuoreet lihatuotteet tuodaan varhain aamulla. Asiakkaat seisovat ulkona jonossa ja näkevät tuotteet kioskin ikkunoiden läpi. Myynti tapahtuu pienestä luukusta. Lihatuotteet ovat laadultaan erinomaisia ja suomalaisen mittapuun (mutta ei paikallisen palkkatason) mukaan halpoja. Ongelmana on vain se, että tuotteet pitää osata pyytää venäjän kielellä.

Elintarvikepakkauksiin merkitty päiväys tarkoittaa Venäjällä yleensä tuotteen valmistuspäivää (eikä viimeistä käyttöpäivää tai "parasta ennen" -päivää). Esimerkiksi junassa heinäkuun lopulla jaetussa Nescafe-murukahvipussissa oli päiväykset "20.04.03" ja "02.06.03". Niistä edellinen on venäjänkielisen tekstin mukaan sisällön valmistuspäivä ja jälkimmäinen sen pakkauspäivä. Painetussa verbaalisessa tekstissä oli maininta, että tuote säilyy 24 kk pakkauspäivästä.

Erikoisuuksia: Kaapeliradio

Neuvostoliiton aikana maahan rakennettiin keskusradioverkko, joka toimii samaan tapaan kuin kaapelitelevisio: Ohjelmat lähetetään langattomasti radiotekniikalla ja vastaanotetaan kullakin paikkakunnalla keskusantennilla. Paikallinen jakelu tapahtuu sitten kaapelia pitkin. Kaapeliradiosta peritään pieni kuukausimaksu, joka sisältää ykköskanavan kuunteluun tarvittavan sähkön. Ykköskanava kuuluu ilman ulkoista virtalähdettä. Monilla ihmisillä se on aina auki. Ohjelma loppuu yöksi, joten senkään vuoksi laitetta ei tarvitse sammuttaa. Mikäli vastaanotin on tyypiltään sellainen, että sillä voi kuunnella muitakin kanavia, niitä kuunneltaessa ohjelma tulee samasta verkosta, mutta sähkö otetaan normaalista 220 Voltin pistorasiasta. Ohjelmia tulee siis monelta kanavalta, mutta on selvää, että sieltä ei ole koskaan tullut "ulkomaalaista propagandaa" :) Kaapeliradio oli myös hotellihuoneessa Pietarissa ja radiokaapelit näkyivät sähkötolpissa myös maaseudulla Käppäselän Saidoman kylässä. Karjalassa ykköskanavan ohjelma tulee osittain Moskovasta ja osittain Petroskoista. Jälkimmäisessä osuudessa on mm. suomen ja karjalankielistä ohjelmaa.

Kannattaako lähteä omalla autolla?

Netistä löytyy ohjeita, kuinka rajanylitys omalla autolla tapahtuu. Minulla ei ole siitä vielä kokemusta. Muita etukäteen selvitettäviä asioita ovat vakuutusasiat ja matkan aikana käytettävissä olevien hinaus- ja korjausliikkeiden puhelinnumerot. Jos auto on arvokas, se kannattaa ehkä hinauttaa ongelmatilanteessa Suomen puolelle korjattavaksi. Autoliiton sivuilta löytyy automatkailijalle hyödyllistä infoa kansainvälisistä ajokorteista yms.

Petroskoihin pääsee hyväkuntoisia teitä pitkin, joten mitään maasto-ominaisuuksia autolta ei vaadita. Jos ylittää rajan Niiralassa (Värtsilässä) eikä Vaalimaalla, Venäjän puolella ajettava matka jää lyhyemmäksi eikä tarvitse mennä Pietarin ja sen ympäristön hurjaan liikenteeseen. Toisaalta silloin matkan aiheuttama polttoainekustannus nousee korkeammaksi. Heinäkuun lopulla, kun Helsingissä sai litran 95-oktaanista bensiiniä noin 1,07 eurolla, Petroskoin keskustassa 95-oktaaninen maksoi 12,99 ruplaa (noin 0,43 euroa), 92-oktaaninen 10,89 ruplaa (noin 0,36 euroa), 76-oktaaninen 8,39 ruplaa (noin 0,28 euroa) ja diesel 8,89 ruplaa (noin 0,30 euroa) litralta. En huomannut matkan aikana yhtään sellaista bensa-aseman kylttiä, jossa olisi tarjottu yli 95-oktaanista bensiiniä.

Perillä ainakin minua askarruttaisi eniten kysymys, mihin auton uskaltaa pysäköidä yöksi. Parasta olisi saada se jollekin vartioidulle P-paikalle tai autotalliin. Petroskoissa on tietysti paljon vähemmän liikennettä kuin Pietarissa, mutta sielläkin on ainakin muutamia leveitä katuja, joilla ajetaan 60 km/t rinnakkaisilla kaistoilla, joita ei ole maalattu.

Karjala-aiheisia linkkejä

Osan 1 alkuun Osan 2 alkuun Osan 3 alkuun Osan 4 alkuun
"Pietarin erikoisuuksia" Helposti muistettavia sanoja