©Timo Ahjos 22.1.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Ensimmäinen sairaalaviikko takanapäin

Olen nyt asunut 8 vuorokautta pienessä luksus-yksiössä uuden talon ylimmässä kerroksessa Meilahden sairaala-alueella. Hienot maisemat avautuvat sairaala-alueen pihaan ja Espoon suuntaan. Valmiiksi kalustettuun huoneistoon kuuluu eräänlainen "kodinhoitohuone", yhdistetty olo- ja makuuhuone sekä tilava pesuhuone. Ensin mainittu toimii myös eteisenä ja tuulikaappina. Keittiötä ei ole eikä tarvitakaan, koska huonepalvelu tarjoilee lämpimän aterian huoneeseen neljä kertaa päivässä. Huoneessa on kuitenkin jääkaappi ja alun perin matkailuautokäyttöön ostamani pieni vedenkeitin. Huoneistossa on ylipaine, jonka ansiosta esim. ikkunoiden rakosista ei tule ulkoa kaupunki-ilman saastehiukkasia.

Ensimmäisen viikon pääasiallisena hoitona oli kolme erilaista solunsalpaajaa eli sytostaattia: Yhtä tiputettiin keittosuolaliuokseen sekoitettuna 7 vuorokautta, 24 tuntia/vrk. Sen rinnalla meni koko ajan myös keittosuola+glukoosiliuosta, jonka tarkoituksena on suojella munuaisia sytostaattien haittavaikutuksilta. Toinen sytostaatti on annettu tabletteina suun kautta aamuin illoin. Kolmatta on tiputettu pienestä pullosta joka kolmas päivä.

Ensimmäisen vuorokauden aikana ennen syto-hoidon alkua minua "nesteytettiin" tiputtamalla 4 litraa pelkkää keittosuolavettä. Vasemmassa ranteessani olevasta pienestä reiästä on siis tullut sisääni litran pulloista 8 vuorokauden aikana 8 x 4 litraa = 32 litraa. Niiden lisäksi on tiputettu pieniä lääkepulloja ja niiden huuhteluvesiä. Lisäksi olen joka päivä nauttinut neljä ateriaa juomineen, ottanut lääkkeitä runsaan veden kera ja juonut vettä kuivuneen suun kostuttamiseksi. Tuntuvaa hikoilua ei ole ollut, joten pissalla on täytynyt käydä aika usein. Vasta tänä aamuna keksin laittaa kännykkään WC-muistutuksen aina noin tunnin päähän sänkyyn menosta. Silloin kun lähdin sängystä vasta hädän hälyttämänä, usein en ehtinyt perille kuivin housuin. Housujen kastuttua vaihdoin edellisellä käynnillä kuivumaan jättämäni housut. Toisinaan olin vahingossa laittanut pyjaman yläosan helman housujen sisään, jolloin sekin kastui. Yläosaa ei pysty vaihtamaan ellei tiputusletkuja irroiteta, mutta helman pystyy huuhtomaan lavuaarissa ja kuivaamaan pyyheliinaan. Hoitaja kyllä tarjoutui vaihtamaan pyjaman yläosan nähtyään sen kerran märkänä. Ei niitä letkuja voi kuitenkaan kovin usein irroitella.

On hienoa, että Suomessa annetaan korkeatasoista lääketieteellistä hoitoa potilaan varallisuudesta riippumatta. Siitä huolimatta sairastaminen on aina epämiellyttävää ja usein tuskallista. Edelleenkin siis pätee vanha totuus:

Ihmisen on parempi olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas ;)

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.