©Timo Ahjos 25.3.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Miten sairaalassa saa ajan kulumaan?

Vasta yhdeksännen sairaalaviikon ensimmäisenä päivänä mieleeni juolahti ajatus, että aika on tulossa pitkäksi. Seuraavana päivänä sellaista tunnetta ei kuitenkaan enää ollut.

Mitä sairaammaksi itsensä tuntee, sitä vähemmän kaipaa muuta kuin lepoa. Sairaalassa on kuitenkin tietty päiväohjelma, joka pakottaa heräämään aamulla useimmiten noin klo 7.40-8.00 välisenä aikana. Silloin tuodaan nimittäin aamiainen huoneeseen. Laboratoriohoitaja tulee ottamaan lähes päivittäiset verikokeeet joko ennen aamiaista, sen jälkeen tai pahimmassa tapauksessa kesken aamiaisen. Ajat hiukan vaihtelevat riippuen mm. siitä, kuinka monta ihmistä on kulloinkin työpaikalla.

Puoli yhdeksän jälkeen aamupäivän työvuorossa oleva sairaanhoitaja käy kysymässä vointia ja ottaa tietyt kontrollit (lämpö, paino, verenpaine, joiltakin myös veren happisaturaatio ja/tai sokeri). Potilaan kanssa sovitaan päiväkohtaisesti, milloin potilas käy aamupesulla tai suihkussa ja milloin aamupäivän lääketiputukset aloitetaan. Jos potilas on ollut tiputuksessa koko yön, tippatelineenkin kanssa pystyy hyvin peseytymään, mutta hoitaja voi pyynnöstä irrottaa letkut suihkussa käynnin ajaksi.

Aamupäivän aikana osaston lääkärit suorittavat perinteisen lääkärikierroksen eli käyvät jokaisen potilaan luona. Tällä osastolla jokaisella potilaalla on kaksi hoitavaa lääkäriä. Heistä vanhemmalla on sekä sisätautien että kliinisen hematologian erikoislääkärin pätevyys. Nuorempi, jota sanotaan sairaalalääkäriksi, on täällä erikoistumassa sisätautilääkäriksi, mutta ei välttämättä hematologiksi. Sairaalalääkäri käy potilaan luona yleensä päivittäin, hematologi muutaman kerran viikossa.

Lääkärin käynnin jälkeen potilas on vapaa liikkumaan huoneensa ulkopuolella, mutta minunlaiset matalasolupotilaat eivät saa mennä osaston ulkopuolelle. Monet potilaat saavat erilaisia tiputuksia pitkin päivää ja yölläkin, mutta tippateline ja letkut eivät estä liikkumista, vessassa käyntiä tai nukkumista. Tippateline on noin 1,90 metrin korkuinen pyörillä kulkeva tolppa, johon nestepullot ripustetaan. Mahdollisia ajanviettopaikkoja ovat oman huoneen lisäksi osaston käytävät ja ns. päiväsali.

Käytävällä: Potilaiden suositellaan liikkuvan oman huoneensa ulkopuolella peruskunnon ylläpitämiseksi. Osaston kahta pitkää käytävää saa kävellä edestakaisin mihin kellonaikaan tahansa ilman, että kukaan tulee kysymään "Millä asialla täällä liikutaan?" Toisen käytävän päässä on pari kuntopyörää ja steppereitä. Siinä voi myös istua tuolilla tai seistä ja katsella harvinaisen hienoa näkymää Helsingin keskustaan. Fysioterapeutti käy kävelyttämässä huonokuntoisia potilaita, tarvittaessa rollaattorin kanssa.

Päiväsalissa: Päiväsalissa voi seurustella muiden potilaiden ja omien vieraiden kanssa. Siellä voi käyttää mikroaaltouunia ja keittää kahvia itselle ja omille vieraille. Jotkut syövät siellä esim. vierailijan tuomaa pitsaa. Seinällä on televisio. Kirjahyllyssä on kirjoja, lehtiä ja DVD-levyjä. DVD-soitin ja siihen kytketty näyttölaite ovat pyörillä kulkevan vaunun päällä. Siinä on myös Wii-pelikonsoli ja pelejä. Vaunun saa lainata omaan huoneeseenkin.

Itse käytän päiväsalia vain kolmella tavalla: Aamupäivällä käyn siellä lukemassa Hesarin. Tilaisuuden tullen seurustelen siellä muiden potilaiden kanssa, toisinaan katsellen samalla televisiota. Käyn siellä myös puhumassa pitkiä kännykkäpuheluja. Kirjahyllyn sisällön tutkin suurin piirtein heti ensimmäisen hoitojakson alussa, mutta en jaksa lukea niitä kirjoja tai lehtiä. DVD-levyjä tai videopelejä en ole tutkinut senkään vertaa. Valitettavasti päiväsali näyttää usein toimivan ikäänkuin Murphyn lain mukaan: Kun kaipaan jutteluseuraa, siellä ei ehkä ole ketään moneen tuntiin, mutta kun menen sinne voidakseni puhua rauhassa kännykkäpuhelun, siellä istuu joku, joka ei kuitenkaan halua jutella.

Omassa huoneessa:

Omassa huoneessa voi ensinnäkin jutella huonetoverin kanssa, ellei ole yhden hengen huoneessa. Tällä osastolla ei ole suurempia kuin kahden hengen huoneita. Vierailijoita saa käydä, kunhan he eivät sairasta minkäänlaista flunssaa. Vierailuaika on joka päivä klo 13-19. Matalasoluvaiheessa on kuitenkin turvallisempaa keskustella sukulaisten, ystävien ja tuttavien kanssa puhelimitse.

Täällä olisi hyvä tilaisuus lukea kotoa tuotuja kirjoja ja lehtiä, mutta ainakaan minä en jaksa tehdä sitä. Televisiota katson täällä enemmän kuin kotona, mutta en kuitenkaan tuntikaupalla. Kotona en koskaan katso aamulla televisiota, mutta täällä tavakseni on tullut katsoa sekä YLE:n että MTV3:n aamu-uutiset ja niitä seuraavat keskustelut. Se sopii täällä hyvin aamun ohjelmaan verikokeiden ottajaa ja aamiaista odotellessa. Televisio kun on pitkän varren päässä sängyn päällä tai sivustalla ja parhaiten operoitavissa sängyssä maaten.

Mitäpä muuta sitten jää jäljelle kuin internet! Tätäkin kirjoitan sairaalan sänkytietokoneella, mutta en sängyssä maaten vaan siten, että istun sängyn vieressä nojatuolissa ja jalkani ovat sängyn päällä. Näyttölaite on myös sängyn päällä, mutta runsaan puoli metriä sen yläpuolella. Näppäimistö on sylissäni ja langaton hiiri tuolin käsipuulla. Näytölläni on useimmiten avoinna sähköposti, karavaanarit.fi ja Googlen eri palvelut. Laitteisto on sama, jolla katson televisiota, mutta internetiä ei voi katsoa samanaikaisesti television kanssa.

Henkilökohtaista sähköpostia saan nykyisin melko vähän, mutta katson postilaatikon melkein joka tunti siinä toivossa, että joku olisi kirjoittanut. Enimmäkseen sinne tulee tilaamiani uutiskirjeitä, joita en viitsi lukea. Henkilökohtaisiin viesteihin vastaan useimmiten samana päivänä, mutta toisinaan jään miettimään vastausta pidemmäksi aikaa. Karavaanareitten sivustolla seuraan keskustelufoorumia, josta osa on kaikkien nähtävissä, mutta "Jäsenkeskustelu"-osassa käydyn keskustelun näkevät vain rekisteröityneet jäsenet. Erityisesti minua ilahduttavat eräiden karavaanareitten omiin Picasa-verkkoalbumeihinsa lisäämät valokuvat, joista saan automaattisen ilmoituksen kerran päivässä, lähes päivittäin.

Viikko sitten tullut saksalainen huonetoverini sekä hänen äitinsä, joka käy täällä päivittäin, ovat innostaneet minut keskustelemaan heidän kanssaan sekä saksaksi että englanniksi. Sen tukena käytän internetissä olevaa sanakirjaa ja käännösohjelmaa. Äidinkieleltään venäläisen sairaalalääkärin käynnit ovat puolestaan innostaneet palauttamaan mieleen muutamia kaikkein yksinkertaisimpia venäjänkielisiä sanontoja omalta sivultani http://www.ahjos.net/kielet/v-alkeet.htm

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.