©Timo Ahjos 9.4.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Kotiloma toisen ja kolmannen hoitojakson välissä

Hoitojaksojen välinen kotiloma kesti sunnuntai-iltapäivästä 27.3.2011 seuraavan viikon perjantaiaamuun 8.4.2011. Erilaisia pakollisia tehtäviä oli niin paljon, ettei se varsinaisesti lomalta tuntunut.

Edellisen raportin lopussa kerroinkin jo muutamista kotiloman ensimmäisten päivien tapahtumista. Siihen se huvittelu sitten melkein jäikin. Laadin luettelon tehtävistä, jotka pitäisi saada tehdyiksi ennen seuraavan pitkän sairaalajakson alkua. Listalle tuli 26 tehtävää.

Tehtävälistallani ei ollut sairaalan antamia tehtäviä, jotka merkitsin suoraan kalenteriin. Niihin kuului käynti keskuslaskimokatetrin huuhtelussa Meilahdessa joka toinen päivä, käynti verikokeissa kolmena päivänä, luuydinnäytteen ottaminen yhden kerran sekä käynti hematologin vastaanotolla vaimon kanssa kuulemassa hoitosuunnitelmasta ja sen sisältämistä riskeistä.

Hemoglobiini vaihteli välillä 83-90. Se ei siis koko kotiloman aikana noussut kovin paljon tiputusrajan 80 yläpuolelle. Kun hemoglobiinia on noin vähän, silloin keuhkot ja sydän väsyvät hitaastikin kävellessä. Vähän väliä täytyy istahtaa jonnekin lepämään.

Yhtenä päivänä palasin Meilahdesta kotiin Mikonkadun Amarillon ja Akateemisen Kirjakaupan päämyymälän kautta. Amarillo on matalasoluiselle sopiva lounaspaikka, koska siellä ei ole alkuruokana salaattipöytää vaan keitto. Ihmiselle, jolla on vähän neutrofiilejä, suositellaan "kolmen koon dieettiä" eli vain sellaisia ruoka-aineksia, jotka on keitetty, kypsennetty tai kuorittu.

Akateemisen Kirjakaupan päämyymälä on siitä hyvä ostospaikka, että siellä on runsas valikoima hyvää kirjallisuutta ja tarvikkeita, mutta myös mahdollisuus istahtaa hetkeksi lepäämään ja käydä vessassa. Parin onnittelukortin lisäksi ostin itselleni kaksi kirjaa:

Kotiloman viimeisenä iltana eli toissailtana saatoin melko tyytyväisenä todeta, että olin saanut tehdyiksi "lomalistallani" olleet tehtävät yhtä lukuunottamatta. Se yksi oli vastaaminen vanhoilta tutuilta saamiini sähköpostiviesteihin. Toivottavasti minulla on taas sairaalassa paremmin aikaa ja energiaa kirjeenvaihtoon. Postia on aina mukava saada, vaikka vastaaminen joskus viivästyykin. Kiitos ja anteeksipyyntö kaikille niille, joita asia koskee!

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.