©Timo Ahjos 3.6.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Valmistautuminen hammassaneeraukseen

Kantasolusiirtoon valmistautuville, pahanlaatuisia verisairauksia sairastaville potilaille tehdään ns. hammassaneeraus. Saamani ohjepaperin mukaan syynä hammassaneeraukseen on epäilty tai varma infektiofokus hampaistossa. Erään potilaan esittämän selityksen mukaan hampaiden juurista on aivoihin niin lyhyt matka, että siihen ei tulehdustilanteessa ehdi antibiootti väliin.

Hammassaneerausprosessin yksityiskohdat ovat tietysti jokaisella potilaalla erilaiset. Kerron tässä ja myöhemmin julkaistavassa seuraavassa kirjoituksessa, miten se minun tapauksessani käytännössä tapahtui. Prosessiin sisältyi pitkä ja perusteellinen valmistelu Meilahden sairaalassa, tutkimus ja operaatio Kirurgisessa sairaalassa, yksi yöpyminen Kirurgisen sairaalan vuodeosastolla sekä antibioottihoito, joka jatkuu vielä tätä kirjoittaessani. Poistetut hampaat olivat syömisen kannalta melko tärkeitä, joten ehkä niiden tilalle täytyy myöhemmin asentaa jotakin.

Hampaistoni hoito ennen saneerausprosessia:

Minulla on lapsesta saakka ollut huonot hampaat, joita on asianmukaisesti hoidettu kansakoulusta alkaen. Käpylän alakoulun rakennuksessa toimi kouluhammasklinikka, josta laulettiin: "Tiedän paikan kamalan, kouluhammasklinikan. Siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään." Minulta ei kuitenkaan vielä silloin poistettu yhtään pysyvää hammasta. Oppikouluaikana kävin vanhempieni kustannuksella yksityisillä hammaslääkäreillä. Kaupunki ei kustantanut oppikoululaisten hammashoitoa.

Opiskeluvuosista alkaen olin lähes 40 vuotta saman hammaslääkärin potilaana, ensin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS ohjaamana ja sittemmin yksityispotilaana. Kun hän oli jäänyt eläkkeelle, hakeuduin ensimmäistä kertaa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hammashoitolaan asiakkaaksi. Hampaistoni tarkastettiin Malmin hammashoitolassa 20.5.2009. Silloin otetun röntgenkuvan perusteella sain kaupungilta maksusitoumuksen, joka oikeutti kolmen kauan sitten juurihoidetun hampaan juurikanavien uudelleen puhdistuttamiseen ja paikkauttamiseen valitsemallani yksityisellä hammaslääkärillä. Kesäkuussa 2009 todetun kroonisen leukemiani vuoksi hammashoito voitiin kuitenkin toteuttaa vasta loka-joulukuussa 2010, jolloin veriarvoni olivat lähes terveen ihmisen viitearvojen mukaiset.

Yksityishammaslääkärin ottamat tarkemmat röntgenkuvat osoittivat, että vain kaksi hammasta kaipasivat maksusitoumuksessa määritellyn hoidon, kolmannelle ei tarvinut tehdä mitään. Alaleuan takimmaiset jäljellä olevat hampaat d.36 ja d.46 tulivat kuntoon seitsemällä vastaaonottokäynnillä jouluksi 2010. Hoito maksoi noin 1200 euroa, josta omavastuuni oli noin 300 euroa ja kaupunki maksoi loput. Hammaslääkärin kanssa sovittiin silloin alustavasti jälkitarkastuksesta, joka tehtäisiin huhti-toukokuussa 2011.

Hampaiden sijainti ilmoitetaan kahdella numerolla seuraavasti: Ensimmäinen numero 1=oikean käden puoleinen yläleuka, 2=vasemman käden puoleinen yläleuka, 3=vasemman käden puoleinen alaleuka ja 4=oikean käden puoleinen alaleuka. Toinen numero on hampaan järjestysnumero laskettuna edestä keskeltä. Teksteissä hammaslääkärit näyttävät kirjoittavan hampaan numeron eteen kirjaimen "d" tai "d." ja useamman hampaan luettelossa "dd." Esimerkiksi takimmainen hammas oikealla ylhäällä ennen mahdollista viisaudenhammasta on d.17 ja lausuntoni alkaa sanoin "Dd.37,47 on poistettu".

Tammikuussa 2011 krooninen leukemiani muuttui akuutiksi leukemiaksi ja sain Meilahden vastavalmistuneen Kolmiosairaalan vuodeosastolla ensimmäisen sytostaattikuurin. Sen sivuvaikutuksena suuni ja ikeneni tulehtuivat. Lisäksi olin jostakin lukenut, että sytostaatit voivat heikentää hammaskiillettä ja siten vahingoittaa hampaita. Huhtikuun 14. päivänä 2011 kotilomalla ollessani yläleuan hampaasta d.16 putosi iso vanha amalgaamipaikka.

Soitin Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hammashoitolaan. Selitin heille leukemiani ja sen hoitoprosessin vaiheen. Sieltä luvattiin, että hampaat d.36 ja d.46 hoitanut yksityinen hammaslääkäri saa aiemman maksusitoumuksen perusteella vielä suorittaa tekemänsä hoidon jälkitarkastuksen, mutta ei koko hampaiston yleistarkastusta tai muiden hampaiden paikkausta. Muut hampaani tarkastetaan ja hoidetaan kaupungin maksusitoumuksella Tilkan hammasklinikalla, joka on suuri yksityinen sopimusklinikka. Sovimme, että palaan asiaan heti, kun veriarvoni ovat kolmannen sytostaattikuurin jälkeen nousseet sille tasolle, että hampaita voidaan operoida.

Hammassaneerauksen valmisteluvaiheet ennen toimenpidepäivää:

1) Hampaistoni kuvattiin huhtikuun 2011 lopulla Meilahden sairaalan röntgenosastolla sellaisella laitteistolla, missä kamera kiertää seisovan potilaan pään ympäri. Tutkimusta kutsutaan nimellä "Hampaiston ja leuan panoraamatomografia". Röntgenlääkäri antoi siitä lyhyen lausunnon: "Hampaistossa on infektiofokuksiksi tulkittavia löydöksiä ja hoidon tarvetta. Hammaslääkärin konsultaatio tarpeen." Sen jälkeen kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäri antoi 16 tekstirivin pituisen lausunnon. Siinä oli yleisten lausumien lisäksi hammaskohtaisia havaintoja edellä mainituista hampaista d.36, d.46 ja d.16 sekä hampaista d.27 ja d.44.

2) Leukemiani hoidosta vastaava lääkäri tilasi HYKS:n Suu- ja leukasairauksien poliklinikalta toukokuun loppupuolelle tutkimus- ja suunnitteluvastaanoton, joka oli kokemuksena järkyttävä. Palasin sieltä kotiin sellaisin tiedoin, että minulle varattiin siellä maanantaiksi 30.5.2011 vastaanottoaika, jonka aikana poistetaan ne viime syksynä suurella vaivalla juurihoidetut hampaat d.36 ja d.46 sekä vanhan paikan huhtikuussa pudottanut hammas d.16. Jos kuitenkin neutrofiilejä on veressä toimenpidepäivän aamuna vähemmän kuin 1,0 mittayksikköä, hampaita ei voida poistaa, koska siitä aiheutuva riski olisi huonon bakteerivastustuskyvyn vuoksi suurempi kuin toimenpiteestä saatava hyöty. Siinä tapauksessa ei tehdä muuta kuin pudonneen paikan tilalle laitetaan väliaikainen paikka. Tapaamani lääkäri ei katsonut sillä käynnillä suustani muuta kuin paikan pudottanutta hammasta d.16, jossa hän totesi olevan laajan karieksen. Muita hampaita ei tutkittaisi eikä hoidettaisi.

Hampaiden poisto alkaisi maanantaina klo 9.40 Kirurgisessa sairaalassa Kasarminkadulla. Sitä ennen minun piti mennä samana aamuna Meilahden laboratorioon klo 8 verikokeisiin, virtsakokeeseen ja EKG-kokeeseen, klo 9.15 Meilahden päiväsairaalaan luuydinnäytteen ottoon ja hampaiden poiston jälkeen taas klo 10.30 Meilahden röntgenosastolle luututkimukseen. Aikataulu tuntui ihan mahdottomalta, kun ottaa huomioon jokaiseen vastaanottoon kuluvan siirtymis- ja ilmoittautumisajan sekä sen, että pelkästään luuydinnäytteen otto voi joskus vaatia yli puoli tuntia. Oli myös inhottavaa ajatella, että luuydinnäytteen ottamisen ja kolmen hampaan poistamisen vaatimat paikallispuudutukset annettaisiin puolen tunnin sisällä. Sitäpaitsi juuri maanantaiaamu on viikon ruuhkaisin ajankohta Meilahden laboratoriovastaanotolla.

3) Lähetin asiasta samasanaisen sähköpostiviestin hoidostani sillä viikolla vastanneelle sairaalalääkärille ja hematologille (jona sattui sijaistamaan klinikan ylilääkäri) sekä yksityshammaslääkärille, joka oli hoitanut poistettavat kaksi hammasta loka-joulukuussa 2010.

Viimeksi mainittu vastasi nopeasti sähköpostiviestiini ja ilmaisi luottavansa asiassa HYKS:n lääkäreiden asiantuntemukseen. Hänen hoitamiensa hampaiden juurissa röntgenkuvassa havaittu "periapikaalisulauma" ei kuulemma voinutkaan kadota näin pian hoidon jälkeen ja sen vuoksi kyseiset hampaat todellakin ovat vielä tässä vaiheessa "mahdollisia infektiofokuksia".

Meilahden lääkärit siirsivät luuydinnäytteen oton ja röntgenosastolla tehtävät tutkimukset maanantailta tiistaille, mikä teki aikataulun realistiseksi. Lisäksi he tekivät kaiken mahdollisen sen hyväksi, että verisoluarvoni nousisivat hyvin matalalta tasoltaan niin korkealle, että hampaiden poisto voidaan turvallisesti tehdä siihen varattuna ajankohtana. Veriarvojeni kehitystä seurattiin päivittäin, myös lauantaina ja sunnuntaina. Sain tiputuksena punasoluja ja verihiutaleita (eli trombosyyttejä) ja pistin kolmena päivänä itseeni apteekista reseptillä ostamaani valkosolujen kasvutekijää (Neupogen).

Neupogen-reseptin noutaessani minua varoitettiin siitä, että lääke voi aiheuttaa luukipua. Varauduin siihen ostamalla samalla runsaasti Panadolia kipulääkkeeksi. Minkäänlaista luukipua ei kuitenkaan tullut. Olin jo ennen reseptin noutoa lukenut internetistä Neupogenin tuotekuvauksen ja siitä huomannut, että se pitää säilyttää jääkaapissa. Lääkkeen ostopäivänä tuo ohje pääsi kuitenkin unohtumaan monen tunnin ajaksi. Farmaseutti ei apteekissa sanonut säilyttämisestä mitään enkä huomannut pakkauksessakaan mitään säilytysohjetta. Illalla asia juolahti sattumalta mieleeni ja aloin tutkia lääkepakkauksen sisältämää tuotekuvausta, joka oli saman sisältöinen kuin aiemmin internetistä lukemani. Se on painettu niin pienellä kirjasinlajilla, että pystyin lukemaan sitä vain vaivoin suurennuslasin kanssa. Teksti sisältää säilytyslämpötilaohjeen +2 - +8 astetta. Edelleen ihmettelin, miksei sitä ole merkitty pakkauksen päälle. Vasta pahvipakkauksen pikkutarkan tarkoitushakuisen tutkimisen jälkeen löysin apteekissa kiinnitetyn annosteluohjelapun alta sinisen tekstin "Säilytä jääkaapissa".

En ole varma, ehtikö Neupogen jo pilaantua niiden tuntien aikana, jolloin se ei ollut jääkaapissa. Maanantaina 30.5. soluarvoni olivat nimittäin matalammat kuin sunnuntaiaamuna 29.5., vaikka olin pistänyt kolmannen Neupogen-piikin sunnuntaina iltapäivällä. Ehkä se saattoi johtua myös nesteytystilan muutoksesta eli runsaasta mehun juomisesta ja keittosuolaliuoksen tiputuksesta sunnuntaisen verihiutaletiputuksen yhteydessä.

Viiden kertakäyttöruiskun Neupogen-pakkaukseni apteekkihinta oli 827,84 euroa, mutta se on leukemiapotilaille erityiskorvattava lääke. Potilas maksaa apteekin kassalla vain 3,00 euroa ja loppuhinnan apteekki laskuttaa Kelalta.

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.