©Timo Ahjos 5.7.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Raportti seitsemänneltätoista sairaalaviikolta: kantasolujen siirtopäivä

Seitsemännestätoista sairaalaviikosta raportoin jälkikäteen muistiinpanojeni pohjalta. Siksi kerron lähinnä tapahtumista. Minkälainen vointini sillä viikolla milloinkin oli, sen olen jo unohtanut. Julkaisen 17. sairaalaviikon raportin kahdessa tai useammassa erässä sitä mukaa kuin jaksan sitä kirjoittaa.

Päivän 0 eli kantasolujen siirtopäivän ohjelma:

Siirtopäivän ohjelma ei kovin paljon poikennut sen viikon muiden päivien ohjelmasta.
- Noin klo 1: Kireä olo niskassa, sormissa ja varpaissa. Olen kokenut saman tunteen aiemminkin silloin, kun verihiutaleita on liian vähän.
- Noin klo 4: Virustorjuntalääkkeen (Aciclovir) tiputus alkoi.
- Noin klo 4.30: Tipanlaskija hälytti "Ilmaa letkussa". Sairaanhoitaja selvitti letkun ja kertoi samalla, että Sandimmun (käänteishyljinnän estolääke) on kookosöljypohjainen ja sellaisena huonosti veteen liukeneva. Siksi se aiheuttaa usein ilmakuplia.
- Noin klo 7.30: Verinäytteiden otto. Laboratoriohoitaja ottaa niitä päivittäin omassa sängyssä.
- Noin klo 7.45 alkaen: Aamiainen lääkkeineen.
- Noin klo 8: Laboratoriosta tultiin ottamaan sydänsähkökäyrät eli EKG. Makasin koko toimituksen ajan omassa sängyssäni. Vain pyjaman napit piti avata.
- Noin klo 9.30 alkaen: Pahoinvointilääkkeen (Novoban) tiputus, lähinnä estämään edellisellä viikolla annettujen sytostaattien aiheuttamaa pahoinvointia.
- Noin klo 10: Sandimmun-pullo vaihdettiin uuteen. Sitä annetaan jatkuvana tiputuksena ympäri vuorokauden pari viikkoa, jonka jälkeen siirrytään nieltävään Sandimmun-mikstuuraan.
- Noin klo 11.30 alkaen: Lounas lääkkeineen.
- Noin klo 12: Virustorjuntalääkken (Aciclovir) tiputus alkoi.
- Noin klo 13: Nesteenpoistolääkkeen (Furesis) tiputus alkoi. Sen vuoksi jouduin käymään klo 13-20 välisenä aikana pissalla 20 kertaa! Operaation tarkoituksena oli poistaa tiputuksista elimistöön kertynyt liika vesi, joka näkyi jo muutaman kilon painon nousuna.
- Noin klo 13.30 - 15.00: Sain tiputuksena 8 yksikköä eli 2 pussia trombosyyttejä (verihiutaleita), koska aamun verikokeissa mitattu arvo oli vain 9 mittayksikköä. Terveen ihmisen viitearvojen alaraja on 150. Sain nyt viimeisen kerran veriryhmän 0+ verihiutaleita. Se oli oma alkuperäinen veriryhmäni. Myöhemmin veriryhmäni muuttuu kantasolujen luovuttajan veriryhmäksi.

- Noin klo 15-20: Kantasolusiirteen saapumisen odottelua. Sitä odotellessa noin klo 16.30 alkaen söin normaalin päivällisen lääkkeineen ja noin klo 19.15 alkaen iltapalan lääkkeineen. Noin klo 19.30 alkaen sain taas viruslääkettä, jota tiputetaan 3 kertaa vuorokaudessa muutaman viikon ajan ja sen jälkeen tabletteina suun kautta.

- Noin klo 20-21.40: Kantasolujen siirto, josta kerron jäljempänä tarkemmin erikseen.

- Noin klo 22: Sandimmun-pullo vaihdettiin uuteen (ympäri vuorokauden jatkuva tiputus).
- Noin klo 22: Keitin omalla vedenkeittimelläni vettä ja join vihreää teetä vilun vähentämiseksi. Söin sen kanssa jääkaapista vaimoni edellinä päivänä tuomista pyöreistä mustikkapiirakoista viimeisen.
- Noin klo 22.15: Palelin ja mittasin sen vuoksi mahdollisen kuumeen, jota ei kuitenkaan ollut, vaan mittari näytti 36,8 astetta. Otin "avaruuspeiton" toiseksi peitoksi.
- Noin klo 24: Jätin "avaruuspeiton" pois, kun paleleminen oli vaihtunut hikoiluksi.

Kantasolujen siirto toimenpiteenä:

Siirron tarkka päivämäärä kerrottiin minulle jo toukokuussa, mutta kellonaikaa ei osattu arvioida edes edellisenä päivänä. Siirre annetaan sen saajalle viipymättä, mutta se voi kuulemma saapua aamupäivällä, iltapäivällä, illalla tai jopa vasta yöllä. Vasta siinä vaiheessa, kun siirre oli jo saatu tälle osastolle, minulle tultiin kertomaan, että siirre on saapunut ja nyt olisi sopiva aika käydä vessassa.

Siirtoa tuli suorittamaan ennestään tuntemani hematologian erikoislääkäri sairaanhoitajan kanssa. Sairaanhoitaja oli kanssani koko toimituksen ajan. Operaatio tehtiin omassa potilashuoneessani. Makasin selälläni omassa sängyssäni. Mitään puudutusta ei tarvittu, sillä toimenpide on samankaltainen kuin verituotteiden tiputus eikä aiheuta kipua tai välitöntä pahoinvointia. Esilääkitystä tosin annettiin koko edellinen viikko, mutta se ei tässä tapauksessa ole rauhoittavaa tai tajuntaa heikentävää vaan pyrkii takaamaan siirron onnistumisen.

Lääkäri asensi ensin vasemman käden kyynärtaipeeseen kanyylin. Kantasoluja ei mielellään tiputeta keskuslaskimokatetrin kautta. Ehkä katetrin kanavat ovat siihen tarkoitukseen liian ohuet ja voivat tukkeutua. Kantasolutiputus vaatii ilmeisesti paksuhkon kanyylin ja suonen, minkä vuoksi kanyyli pistettiin kyynärtaipeeseen, jota ei sen jälkeen saanut taivuttaa.

Ensin lääkäri työnsi kanyylista sisään putkellisen kortisonia, ilmeisesti välittömän hyljintä- tai käänteishyljintäreaktion estämiseksi. Sen jälkeen laitettiin tippumaan kaksi punaista nestettä sisältävää pussia, ensin yksi ja sen tyhjennettyä toinen, yhteensä runsas 400 ml. Lääkäri kertoi, että saamassani siirteessä on paljon Neupogenilla aktivoituja kantasoluja ja vain vähän punasoluja. Se ei siis ollut luuydinnestettä vaan verestä erotettua. Toimenpide näytti poikkeavan punasolujen tiputuksesta vain sikäli, että neste tuli pienemmissä pusseissa ja kanyyli pistettiin eri kohtaan vasenta kättä.

Minun onnekseni toimenpide keskeytyi kahdesti, kun suoneni lakkasi ottamasta vastaan kanyylistä tulevaa nestettä. Olin saanut samana päivänä klo 13 alkaen tiputuksena nesteenpoistolääkettä ja sen vuoksi jouduin käymään pissalla kantasolutiputuksen aikanakin 4 kertaa: juuri ennen toimenpiteen aloittamista, 2 kertaa katkojen aikana ja heti toimenpiteen jälkeen. Ellei suoneni olisi pakottanut keskeytyksiin, sairaanhoitaja olisi tullut vessaan pitämään vasenta kättäni suorassa. Nyt sain pissata omassa rauhassa pitäen vasemmalla kädellä kiinni tippatelineen tangosta.

Kantasolujen luovuttaja saa päättää, luovuttaako hän luuydinnestettä vai verestä erotettuja kantasoluja. Normaalisti veressä ei ole kantasoluja, mutta niitä saadaan sinne pistämällä ihon alle Neupogen-kasvutekijää. Kantasolujen saajalle verestä erotetut kantasolut ovat kuulemma sikäli parempia kuin luuydinneste, että silloin matalasoluvaihe jää muutaman päivän lyhyemmäksi, mutta suurta eroa ei ole.

Luovuttajalle ei kerrota siirteen saajasta muuta kuin että se menee pahanlaatuista veritautia sairastavalle. Siirteen saajalle ei kerrota luovuttajasta muuta kuin sukupuoli ja veriryhmä. Esim. Suomessa kummallekaan osapuolelle ei kerrota, onko vastapuoli Suomessa vai ulkomailla. (Myöhemmin tehty lisäys: Turussa siirron saaneet ovat saaneet tietää, mistä maasta siirre tuli.)

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.