©Timo Ahjos
kirjoituspaikka varattu 31.8.2011
täydellisenä julkaistu 15.9.2011
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Enimmäkseen lyhyitä tilannetiedotteita ajalta 1.9.-15.9.2011

Tässä on lyhyitä tilannetiedotteita siten, että tuorein on aina päällimmäisenä, mutta siis vain otsikossa mainitulta ajalta. Tuoreemmille uutisille on ylempänä vastaavanlainen osastonsa.

to 15.9.2011 klo 20.45: Minut viedään huomenna aamulla ambulanssilla TÖÖLÖN sairaalaan selkärangan leikkaukseen. En voi käyttää sähköpostia. Please, ei vierailuja eikä soittoja tai tekstiviestejä niiltä, jotka eivät muutenkaan ole parin viime viikon aikana yhteyttä pitäneet. Rukoilla saa joka haluaa - kiitos siitä! Halvaantumisvaara on olemassa. Olen hyvässä hoidossa ainakin täällä Meilahdessa, Töölöstä ei ole vielä kokemusta. Vaimoni lupasi pitää lukijat ajan tasalla. Sairaala saa antaa tietoja vain hänelle.

to 15.9.2011 klo 11.40: Olen Meilahden kolmiosairaalassa. Lannenikama murtunut. Leikataan Töölön sairaalassa. Odottelen ruokaa ja kirurgin lausuntoa. En pysty lukemaan sähköpostia. Olen hyvässä hoidossa ja minun on mukava olla. Ihanat lääkärit ja hoitajat! :')

ma 12.9.2011 (lisätty 30.6.2020):Minulle oli varattu Meilahden päiväsairaalassa 15 minuutin aika keskuslaskimokatetrin huuhteluun. Lihasvoimani oli mennyt niin heikoksi, että taksin kuljettajan piti auttaa minut kotiovelta raput alas ja autoon. Vaimollani oli työpäivä, mutta hän lähti mukaani ja tuppautui Meilahdessa hematologien vastaanottohuoneeseen ilman että siitä oli sovittu. Syntyi keskustelu, jossa oli ainakin yksi hematologi ja 2-3 muuta hoitohenkilöstöstä, vaimoni ja minä. Itse olin niin huonossa kunnossa, että pystyin vain kuuntelemaan, mitä toiset puhuivat. Lääkäri oli sitä mieltä, että kipuni ovat leukemian tavallisia jälkikipuja. Vaimoni sanoi: "Minä en ole lääkäri, mutta olen toisen alan lisensiaatti, ja minä ymmärrän, että tätä miestä pitää hoitaa selkävammapotilaana." Silloin hematologin ilme muuttui, ikäänkuin hän olisi ajatellut "Ei toi ihan typerä muija taida sitten ollakaan." Sen jälkeen hän käski meidän mennä pohjakerroksessa olevalle päivystyspoliklinikalle valittamaan selkäkipua. Niin teimme, mutta siellä meille sanottiin, että he voivat ottaa potilaan vaikka suoraan kadulta, mutta eivät saman sairaalan toiselta osastolta. Lopulta pääsin hematologiselle vuodeosastolle ja magneettikuvausjonoon. Magneettikuvasta nähtiin, että yksi selkänikama oli murtunut. Sen jälkeen minua ei lähetetty enää kotiin vaan jäin hematologiselle vuodeosastolle odottamaan ambulanssikuljetusta Töölön sairaalaan selkäleikkausta varten.

su 11.9.2011 klo 14: Onkohan tässä systeemissä jokin sellainen sensuuri, että tietyistä aiheista ei saa kirjoittaa? Minulla oli nimittäin tuossa koko ketjun kärjessä eräs kirjoitus.. Lisäsin siihen tänään hiukan tekstiä ja silloin se häipyi. En uskalla kirjoittaa sen otsikkkoa tähän, ettei tämäkin häivy. Olin lähettänyt siitä kopion itselleni sähköpostitse. Kopioin tekstin sähköpostista tänne, mutta se ei tallennu!

ke 7.9.2011 klo 12.30- 13.00: Tänään ei tarvitse mennä Meilahteen. Yritän selvittää matkakuluja. Kela korvaisi kaikki matkakuluni, kunhan vain laskutan. Minulla on nyt laskuttamatta kesäkuun alusta, varmaankin jo lähes tuhat euroa. Se on konsulttiyrittäjänkin pahin tilanne, kun on niin kiire, ettei ehdi laskuttaa. Minun aikani kuluu ihan tässä pakolliesessa prosesssissa, kun kaikki liikkeet ovat hitaita ja monet kivuliaita. Vähän väliä tulee mielleen mukavia unen aiheita, joita alan katsella. Sitten havahdun esim. näin: "hei, minähän istun vessassa eikä minun piänyt tähän jäädä nukkumaan". Moni ei tiedäkään, että Kela korvaa myös julkisen paikallisliikenteen kulut sen jälkeen kun omavastuita on maksettu kalenterivuodessa tietty määrä, jonka lisään tähän myöhemmin. Hakemukseen ei tarvise liittäää lippuja, mutta jokaisesta ajosta pitää esittää jokin näyttö (kutsu, polkilinikkakortti, tms) joka osoittaa, että ajo oli sairausvakuustuslain mukaan korvattava. Esim. apteekkimatkat eivä ole sellaisia. Myös "Kela-taksista" on paljon vääriä käsityksiä. Lisään sen aiheen siihen kirjoitukseen, jossa käsittelen tilatakseja ja invatakseja.

ma 5.9.2011 klo 17.50 - 18.15: En aio kuormittaa lukijoita jokaisella sänkyynkakkaamisella, kun niistä on nyt tullut lähes jokapäiväisiä, mutta en malta olla kertomatta viimeviikkoista tapahtumaa, jolloin se ensimmäisen kerran integroitui uneen hauskalla tavalla: Suosikki-tv-sarjassani "Lemmen viemää" ("Sturm der Liebe"), joka tulee Sub-kanavalta jokaisena arki-iltana ja uusintana seuraavana arkiaamuna, on oikein ovela ja kiero nainen Cosima Saalfeld, entinen Zastrow. Hänestä löytyy googlaamalla paljon kuvia ja lisätietoja. Hän täytti 60 vuotta samana päivänä kun minut kotiutettiin kantasolujen siirto-osastolta. Näin unessa sellaista unta, että hän soitti minulle aamuyöllä, ja kertoi, että häneltä tulee ripulikakkaa sänkyyn ja minun pitää tulla häntä auttamaan, osoite on 620 [Fürstenhofstraße]. Sisälläni tunsin, että ripulikakkaa tosiaan tulee. Itse asuin muistaakseni osoitteessa 378 [Fürstenhofstraße]. Hetkeksi heräsin omasssa sängyssäni, totesin päästäneeeni ripulikakkaa vaippaan ja muistan huutaneeni toisessa huoneessa nukkuneelle vaimolleni: "Nyt tiedän, kuka on syyllinen. Se on 620!" Heti sen jälkeen nukahdin uudelleen sekä omssa sängysssäni että unessa. Noin 15 minuutin kuluttua Cosima soitti uudelleen ja ilnoitti, että kakkaa tulee taas, minkä totesin lämpimänä uutena kakkana omassa takapuolessanikin. Hän korosti sitä, että nyt kun olen saanut kantasolusiirron tuntemattomalta, minun velvollisuuteni on tästä lähtien auttaa kaikkia ihmisiä. Pääätin lähteä heti häntä auttamaan. Uni päättyi siihen, kun mietin, miten voisin häntä auttaa.

su 4.9.2011 klo 12.30-12.50: Olen juuri lähdössä kovalla kiireellä Meilahteen katetrin huuhteluun. Suoli on nyt toiminut monena päivänä säännöllisesti, mutta valitettavasti jo noin klo 5.05, jolloin kakka tulee vaippahousuun. Otan silloin vain kipulääkkeet ja jatkan nukkumista. Ylösnousuprosessin aloitan vasta noin ko 7.45, kun kännykkä muistuttaa klo 8:n lääkkeistä. Silloin kipulääkkeetkin ovat ehtineet jo vaikuttaa. Eilen ja tänään pääsin vessan ovelle saakka ääneen valittamatta. Sängystä vessaan kuljen nyt "kotirollaattoria" (=ruokapöydän tuolia) edelläni työntäen. Sen kanssa matka menee paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin aiemmin, jolloin otin tukea seinistä tai eri korkeuksilla olevista huonekalujen pinnoista. Eilen, kuten kerran aiemminkin, aamukakka tuli uneen sekoittuneena: Näin sellaista unta, että olin sairaalan vuodeosaston päiväsalissa tai käytävällä. Siellä oli ihan uutena hoitajana hyvin nuori tyttö, jolle tuli yhtäkkiä kakat housuun. Minun olisi pitänyt auttaa häntä jollakin tavalla, mutta en tiennyt miten. Samalla tunsin sisälläni, että kakkaa todella tulee. Eilen ja tänään käytin viimeiset sairaalasta saamani vaippahousut (Attends 8L, missä 8 tarkoittaa suurinta imukykyä ja L kokoa Large). Vaitettavasti en ole löytänyt kauppaa, joka myisi Attends-merkkisiä vaippahousuja. Lääkärinkadun kulmassa oleva liike suostuisi tilauksesta toimittamaan, mutta silloin pitäisi tilata iso laatikollinen, jossa on 8 vähittäismyyntipakkausta. En saa sellaista laatikkoa kuljetetuksi eikä minulle on ole sille kotona säilytyspaikkaa.

pe 2.9.2011 klo 10: Muuten samanlainen päivän aloitus kuin eilen, mutta heräsin tuntia myöhemmin (klo 6.05) ja kivut olivat sen verran lievemmät, että ei tarvinut huutaa eikä edes valittaa kuiskausta kovemmalla ääänellä. Heräsin siis kakkahätään, otin heti sängyssä kipulääkkeet ja aloitin ylösnousuprosessin. Heti seisomaan noustuani kakka tuli vaippaan, joka oli tällä kertaa sairaalasta saamani Attends Pant. Se on tosi hyvä. Eilen oli kaupasta ostettu Tena Pant Plus, joka ei sekään huono ole. Kävely vessaan sujui tänäään vaimoa herättämättä, kun jätin illalla yhden ruokapöytätuolin eteiseen vessan oven lähelle. Ilman sen selkänojasta saamaani tukea en olisi päässyt olohuoneesta vessaan. (Sänkyni on nykyisin olohuoneen takanurkkaan rakennetussa loosissa, jonne kissa ei pääse.) Pudotin pyjaman housut alas, mutta istuin vaippahousun kanssa wc-pöntöllä noin 45 minuuttia odottaen kipulääkkeiden vaikutuksen alkua. Eilen illalla olin laittanut vessan lattialle kaikki ne esineet, jotka pyysin vaimoni eilisaamun hätätilanteessa sinne tuomaan. Tärkeimmät ovat silmälasit ja vesimuki. Vaippahousuja ei tarvitse riisua vaan ne voi repiä auki molemmilta sivuilta. Tänään tarvitsin vaimon apua vasta siinä vaiheessa, kun seisoin pöntön edessä, riiputtaen vaippahousua mytyssä wc-pöntön päällä. Pyysin häntä levittämään sen alle sopivan kokoisen jätepussin ja pudotin vaipan sisältöineen siihen. Jokainen suomea äidinkielenään puhuva ymmärtää täsmällisesti vaipan sisällön määrän ja laadun ilmaisusta "puoli kiloa vaalean ruskeaa löysää kakkaa". Se ei ole punnittu määrä. Koko prosessissa eivät pyjama tai jalkani likaantuneet lainkaan ja takapuolikin vain hyvin pieneltä alueelta. Attends-vaippahousussa avautuu nimittän kakatessa jalkojen väliin pussi, joka on hyvin eristetty jaloista. Jos kakkaa tulee seistessä tai wc-pöntöllä istuessa, se menee siihen pussiin, joka syvenee tarpeen mukaiseksi. - Tänään lähden taas Meilahden päiväsairaalaan katetrin huuhteluun. Se huuhdellaan ensin 0,9% keittosuolaliuoksella ja sen jälkeen siihen ruiskutetaan hepariinia, joka estää veren hyytymisen eli katetrin kuivumisen tukkoon.

to 1.9.2011 klo 16: Sain Helsingin kaupungilta upouuden hienon rollaattorin lainaksi pari päivää sitten. Siinä on istuin ja ostoskori. En ole ajanut sillä vielä enempää kuin jakelupisteestä kotiin. Tämän alueen apuvälineiden jakelukeskus on onneksi Malmin sairaalassa ihan Tyynelänkujan päässä olevassa matalassa rakennuksessa! Rollaattorin sai sieltä Kela-korttia näyttämällä ilman lähetettä. Tänään minun piti lähteä koeajolle S-marketiin, mutta kovien lonkkakipujen vuoksi en pääse edes kotona kunnolla liikkumaan. Nämä lonkkakivut ovat ihan uusi vaiva, eilen vain vasemmalla puolella, tänään molemmilla.

to 1.9.2011 klo 10: Heräsin kakkahätään noin klo 5.15. Pakotin itseni heti nousemaan. Löysä kakka tuli vaippaan heti kun olin päässyt seisomaan. Kävely huonekaluista tukea ottaen vessaan oli ERITTÄIN TUSKAINEN. HUUSIN niin, että naapuritkin varmasti heräsivät. Anteeksi kovasti, en tehnyt sitä tahallani! En olisi päässyt perille, ellei vaimo olisi laittanut keittiön tuolia tueksi sellaiseen kohtaan, missä muuta tukea ei ollut käden ulottuvilla. WC-pöntölle päästyäni otin kipulääkkeet ja istuin siinä tunnin ajan odottamassa niiden vaikutusta. Sitten revin vaipan sivut auki (niitä ei tarvitse riisua) ja pudotin vaipan kakkoineen vaimon tuomaan muovikassiin. Vasta siinä vaiheessa pyjaman housut hiukan likaantuivat.

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.