©Timo Ahjos 27.9.2012
Artikkeli on kopioitu blogista timontti.blogspot.com

 

Kuulumisia 1.1.2011 alkaen

Tilannetiedotteita syyskuulta 2012

Täältä kannattaa kurkata tuoreimmat uutiset tai mitä aiempaa kirjoitusta on hiljattain päivitetty. Täydennetty viimeksi torstaina 27.9.2012

Torstaina 27.9.2012: Ensimmäisen kerran kuljettajan ovesta omaan autoon!

Tänään pääsin ensimmäisen kerran viime vuoden heinäkuun jälkeen omaan autooni kuljettajan ovesta. Tähän asti olen päässyt siihen vain sivuovesta, jossa on sähkörappu. Kuljettajan ovesta kulkeminen vaatii enemmän jalkojen lihasvoimaa, sillä porras on aika korkealla. Sivuoven sähkörappu tulee esille nappia painamalla auton lattian ja maanpinnan puoliväliin. (Autoni on suuren Fiat Ducato -pakettiauton peltikoriin rakennettu matkailuauto "Adria Twin".)

Sunnuntaina 23.9.2012: Dagen efter: väsyneenä mutta onnellisena! :)

Eilisen rankan retkipäivän jälkeen nukuin tänään noin klo 10:een.Varsinkin jalkojen lihakset, nivelet ja jalkapohjat olivat "myönteisellä tavalla kipeät". Eilinen retkeni oli tosiasiassa pidempi kuin mitä eilen kerroin. Kävelin nimittäin ensin kotoa muutaman sata metriä Syystien vanhustenkeskukseen, missä kaupungin omistama Palmia Oy tarjoaa Helsingissä asuville eläkeläisille ja työttömille erinomaisia lounasaterioita edulliseen 6,80 euron hintaan, myös viikonloppuisin. Tarkemmin sanottuna bussimatkani alkoikin eilen sieltä, eikä kotiovelta. Paljon yli tunnin kestäneen matkan jälkeen kävelin Verkkokauppa.comissa läpi kioskin, kaksi laajaa myymäläkerrosta, kaksi pientä museokerrosta ja laajan kattoterassin, missä on aito käytöstä poistettu Mig-hävittäjä. Sen jälkeen kävin katsomassa, mitä ravitsemusliikkeitä on saman korttelin katutasossa. Lopulta kävelin vielä satamaan ja siellä Länsiterminaalin molemmat kerrokset läpi. Siellä en ole aiemmin käynytkään. Ne laivat, joilla olen joskus Tallinnassa käynyt, lähtivät Eteläsatamasta. Join kahvia Cafe Laivalaiturissa ja katselin laivaa odottavien ihmisten hauskanpitoa. Olin melkein ainoa ihminen, joka nousi raitiovaunuun 9 sen päätepysäkiltä Länsiterminaalin edestä. Enemmän matkustajia tuli sitten seuraavalta eli Verkkokaupan pysäkiltä.

Lauantaina 22.9.2012: Reviirini laajeni - kävin Helsingin keskustassa!

Tänään kävin ensimmäistä kertaa viime vuoden kesän jälkeen Helsingin keskustassa - tarkemmin sanottuna jopa keskustan toisella puolella ei Jätkäsaaressa saakka Verkkokauppa.comin uudessa myymälässä. En lähtenyt sinne omalla autolla, koska olisin joutunut pysäköimään sen parin korttelin päässä olevalle ulkoalueella. Talossa on kyllä autohalli asiakkaille, mutta autoni ei korkeutensa vuoksi mahdu kauppaliikkeiden halleihin. Sitäpaitsi tänään oli "Autoton päivä", jolloin kaupungin sisäiset matkat maksoivat siirto-oikeuksineen vain yhden euron.

Rollaattorin kanssa liikkuessa on vaikeaa tai täysin mahdotonta nousta bussiin välipysäkeiltä. Jätkäsaari on kuitenkin Malmilta erikoisen hyvän, vaikkakin hitaan kulkuyhteyden päässä: Ensin ajoin bussilla 69, joka menee meidän talon ohitse ja on siinä kohdassa yleensä vielä melko tyhjä. Nousin bussiin rollaattorin kanssa keskiovesta ja kävin sen jälkeen ilman rollaattoria maksamassa kuljettajalle. Se oli koko matkan hankalin vaihe, mutta tänään tavallista helpompi, kun ei tarvinut käyttää maksuautomaattia, vaan annoin euron kolikon kuljettajalle ja pidin samalla toisella kädellä tukevasti pylväästä kiinni. Ajoin 69:llä Pasilan asemalle. Matalalattiabussista poistuminen on helppoa. Aivan bussipysäkin edessä oli raitiovaunun 9 päätepysäkki. Se oli uusi matalalattiavaunu, jonka takimmaisen oven läheltä löytyi rollaattorille hyvä paikka. Myöhemmiltä pysäkeiltä vaunuun olisi ollut vaikea päästä, sillä takasilta täyttyi matkalaukullisista matkustajista jo Vallilassa ja keskemmällä ei ole tilaa rollaattorille kuin ehkä yhden oven kohdalla. Vastaavasti kotimatkalla nousin raitiovaunuun 9 sen päätepysäkillä Jätkäsaaressa ja ajoin sillä Keskusrautatieasemalle, missä nousin bussiin 69 sen päätepysäkillä.

Oli erikoinen kokemus ajaa raitiovaunulla sellaisia katuja pitkin, joilla ei ole aiemmin ollut kiskoja lainkaan. Rataosuus Kampista ja Jätkäsaareen otettiin nimittäin käyttöön vasta runsas kuukausi sitten. Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälä kattoterasseineen oli mielenkiintoinen ja kaikin tavoin kunnioitusta herättävä retkikohde! En ostanut sieltä tänään mitään, mutta tutustuin mm. televisioon ja pölypussittomaan pölynimuriin, joiden ostoa harkitsen. Kun ostan, teen sen netin kautta ja maksan samalla pienen kotiinkuljetusmaksun. Pienet ostokset tilaan lähimpään R-kioskiin.

Perjantaina 21.9.2012: Liikaa rautaa veressä!

Lääkäri soitti ja kertoi tiistaina otettujen seurantaverikokeiden tulokset. Tällä kertaa tutkittiin verenkuvan lisäksi 19 eri asiaa. Niistä vain yksi aiheuttaa toimenpiteitä, nimittäin raudan liian suuri määrä veressä. Elimistön rautavarastoja kuvastavan ferritiinin määrän viitearvot 18 vuotta täyttäneillä miehillä ovat 10-220 mittayksiklöä. Minulla se oli 1368 eli yli 6-kertainen viitearvojen ylärajaan nähden. Liiallinen raudan määrä voi vahingoittaa pysyvästi sydäntä, maksaa ja haimaa (aiheuttaen diabeteksen). Tosin luin juuri äsken Tohtori.fi-sivustolta 20.07.2007 julkaistun, Uutispalvelu Duodecim välittämän artikkelin, jonka mukaan veren suuri rautapitoisuus ei näytä lisäävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa, vaikka niin on uskottu. Raudan vähentämiseksi minulle tehdään lähiaikoina kaksi venesektiota kahden viikon välein. Sitten suoritetaan uusi mittaus ja päätetään, tarvitaanko vielä useampia venesektioita.

Venesektio on toimenpide, jossa otetaan käsivarresta vajaa puoli litraa verta pussiin samalla tavalla kuin verenluovutuksessa. Ero on vain siinä, että sitä verta ei käytetä mihinkään, vaan se hävitetään. Keväällä 2010 minulle tehtiin venesektio 11 kertaa. Veren rautapitoisuus oli silloin korkealla vuonna 2009 saamieni punasolutiputusten vuoksi, vaikka olin syönyt monta kuukautta huippukallista Exjade-lääkettäkin. (Kuukauden annoksen apteekkihinta oli silloin muistaakseni noin 2600 euroa.)

Julkaisin artikkelin "Elämä liikuntakyvyttömänä vuodepotilaana, osa 1: A-L".

Keskiviikkona 19.9.2012: Vammaisen pysäköintilupa myönnettiin!

Sain viime viikolla "Vammaisen pysäköintilupa" -nimisen laminoidun muovikortin. Se oikeuttaa käyttämään pysäköintipaikkoja, jotka on merkitty invapaikoiksi, mutta se antaa myös oikeuden pysäköidä pysäköintikieltoalueelle, jättää maksamatta maksullisella pysäköintipaikalla ja ylittää määräajan aikarajoitteisella pysäköintipaikalla. Lisäksi kortin haltija voidaan erillisen anomuksen perusteella vapauttaa vuotuisen ajoneuvoveron perusverosta, ei siis kuitenkaan ns. dieselverosta. Sen anomuksen postitin maanantaina. Invapaikat ovat noin metrin leveämpiä kuin tavalliset P-paikat. Siitä on minulle hyötyä, kun kuljen rollaattorin kanssa retkeilyautoni sivuovesta. Tavallisella P-paikalla joku voisi pysäköidä autonsa niin lähelle oman autoni viereen, etten saa rollaattoria sisään.

Vammaisen pysäköintilupa ei ole enää nykyisin ajoneuvokohtainen vaan henkilökohtainen ja se on voimassa koko EU-alueella. Invalidin ei tarvitse itse ajaa autoa. Jos terve ihminen kuljettaa invalidin jonnekin, hän saa pysäköidä autonsa invakortin oikeuttamalla tavalla. En tiedä, myönnetäänkö pysäköintilupa sellaisellekin invalidille, jolla ei ole ajokorttia. Vapautus ajoneuvoveron perusverosta on luonnollisesti ajoneuvokohtainen ja se voidaan myöntää autolle, joka on invalidin omistuksessa tai hallinnassa. Jos ajoneuvo on välilllä rekisteröity poissa liikenteestä olevaksi, verovapautus pitää anoa uudelleen, kun ajoneuvo otetaan uudelleen liikennekäyttöön.

Lisäsin taas äsken tuoreen unen 20.6.2012 julkaisemaani artikkeliin "Fürstenhof-aiheiset uneni"".

Sunnuntaina 16.9.2012:

Lisäsin tuoreen unen 20.6.2012 julkaisemaani artikkeliin "Fürstenhof-aiheiset uneni".

Perjantaina 14.9.2012:

Lisäsin 20.6.2012 julkaisemaani artikkeliin "Fürstenhof-aiheiset uneni" kaksi tuoretta unta.

Sunnuntaina 9.9.2012:

Lisäsin tämän kirjoituksen lopussa olevaan kirjoitussuunnitelmaan aiheen "Kuntoutuminen kotiutuksen jälkeen".

Sunnuntaina 2.9.2012:

Lisäsin tuoreen unen 20.6.2012 julkaisemaani artikkeliin "Fürstenhof-aiheiset uneni".

Tilanne 1.9.2012:

Terveydentilani ja elämäni ei ole olennaisesti muuttunut siitä, mitä kerroin 01.07.2012 julkaistussa artikkelissa "Tilannetiedotteita heinäkuulta 2012" ja 26.08.2012 julkaistussa artikkelissa "T-solut, luuston tiheys ja veriryhmä ongelmina".

Lyhyesti sanottuna en tällä hetkellä sairasta mitään muuta tautia kuin harmaakaihia molemmissa silmissä. Se on kuitenkin vielä niin alkuvaiheessa, etten itse huomaa sitä lainkaan. Virus- tai sieni-infektion sekä luunmurtuman riski on kuitenkin suuri. Siksi elintaparajoitukset ovat edelleen voimassa ainakin jouluun saakka, jolloin suoja-T-solujen määrä seuraavan kerran mitataan. Syön vain kahta reseptilääkettä, joista toinen on määrätty keuhkotulehdusten estämiseksi ja toinen luuston vahvistamiseksi.

Viimevuotisesta selkävammasta toipuminen on kuitenkin vielä kesken. Pääsen omin voimin ylös vain moottorisängystä ja kuljen ulkona rollaattorilla. Kaupungilta lainassa olleen pyörätuolin palautin jo huhtikuussa ja sisärollaattorin elokuussa. Omalla autollani olen ajellut jonkin verran heinäkuusta lähtien. Hain vammaisen pysäköintilupaa elokuun puolivälissä, mutta sitä ei ole vielä myönnetty.

Kirjoitussuunnitelma:

Kotisivustoni www.ahjos.net sisältää valitettavasti paljon toimimattomia linkkejä ja vanhentunutta tietosisältöä. Sitä en jaksa vielä lähiaikoinakaan olennaisesti korjata, vaikka päivitin jo pari ohjelmaa ja ostin pari uutta opaskirjaa sivuston nykyaikaistamista varten. Muistelmablogini http://tahjos.blogspot.com on toistaiseksi tauolla.

Tätä blogia yritän edelleenkin täydentää uudella artikkelilla viikottain. Joulukuussa 2011 kirjoittamani artikkelit "Sielu ja ruumis, osat 1-3" kaipaavat täydentämistä ja ainakin yhden jatko-osan. Niitä ennen aion jatkaa muilla artikkeleilla sairauskertomukseni dokumentointia, joka on leukemian osalta ajan tasalla, mutta selkävamman hoidon osalta vasta lokakuun 2011 tasalla. Mahdollisia otsikoita ovat esim:
- Konflikti kaupunginpsykiatrin kanssa
- Elämä liikuntakyvyttömänä vuodepotilaana (Osa 1 julkaistu 21.9.2012)
- Sairaalakuntoutus selkävammasta
- Urologiset tutkimukset
- Miten suhtautumiseni alastomuuteen muuttui sairaalahoitojen aikana
- Kuntoutuminen kotiutuksen jälkeen

Lisäksi lupasin Facebook-aikajanallani 4.7.2012 laatia "tämän kesän aikana" artikkelin saksan kielen uusituista oikeinkirjoitussäännöistä.

Edellisten jälkeen aion jättää, mikäli aikaa jää, tämän blogin tauolle ja jatkaa leukemiani uusiutumista odotellessa ylempänä mainittua toista blogiani, joka on nyt vasta 1950-luvun tasalla.

Paluu näiden kopiosivujen tai blogin timontti.blogspot.com kansilehdelle.