©Timo Ahjos
Laadittu 29.7.2021
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com
Viimeinen liite on vielä kirjoittamatta!

 

Timo Ahjos muistelee ...

Kansa-yhtiöissä vaihe 2: Aktuaarivuodet 1975-79

Vaiheessa 2 työskentelin Kansa-yhtiöiden eläkevakuutusaktuaarina. Aktuaarit ovat vakuutusyhtiöissä erityisen tutkinnon suorittaneita matemaatikoita, joiden vastuulla on yhtiön vakuutusteknillinen laskentatoimi. Aktuaarin vastuulla on erityisesti vakuutusopimuksista vakuutusyhtiölle aiheutuvan ns. vastuuvelan määrittely. Titteli "SHV" tarkoittaa, että henkilö on suorittanut aktuaaritutkinnon ja on siten "Sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vakuutusmatemaatikko". Vuoden 1980 vakuutusyhtiölaissa sana "aktuaari" vaihtui vakuutusmatemaatikoksi. Tarkemmin: actuary.fi/aktuaarit/mika-on-aktuaari

Kansa-yhtiöiden aktuaarit 1970-luvulla

Vuoteen 1974 saakka Kansa-yhtiöissä oli kaksi aktuaaria: Filosofian maisteri, SHV, Erkki Nurminen vastasi Kansa-yhtiöiden henki- ja eläkevakuutustoiminnasta ja automaattisesta tietojenkäsittelystä (ATK:sta). Kullakin noista toiminnoista oli omat osastonsa ja osastopäällikkönsä. Aktuaari Nurminen oli heidän esimiehensä. Filosofian maisteri, SHV, Antti Törrönen oli vahinkovakuutusaktuaari. Hänen vastuullaan oli vahinkovakuutuksen vakuutusteknillinen laskenta, mutta hän ei ollut muuten esimiesasemassa palovakuutus-, autovakuutus- tai tapaturmavakuutusosastojen osastopäälliköihin nähden. Kummankin aktuaarin yläpuolella organisaatiossa oli vain toimitusjohtaja, mutta koska hän oli juristi, aktuaarit raportoivat käytännössä suoraan yhtiöittensä hallituksille.

Kun Erkki Pesonen, joka oli matematiikasta väitellyt filosofian tohtori, tuli Kansa-yhtiöiden toimitusjohtajaksi syksyllä 1973, hän muodosti aktuaareista erityisen esikuntaelimen suoraan toimitusjohtajan alaisuuteen. Uusi organisaatio tuli virallisesti voimaan vuoden 1974 alussa, mutta käytännössä vasta vuotta myöhemmin, kun minä palasin varusmiepalveluksesta. Uudessa organisaatiossa Erkki Nurminen oli eläkevakuutustoiminnasta vastaava johtaja, mutta ei enää aktuaari. Antti Törrönen oli edelleenkin vahinkovakuutusaktuaari. Henkivakuutusaktuaari oli FM, SHV Markku Lehtinen. Minä olin eläkevakuutusaktuaari (FM vuodesta 1971 ja SHV vuodesta 1973). Eläkevakuutusaktuaarina vastasin E-liikkeen työntekijöiden eläkekassan (Eläkekassa Tuki) ja Henki-Kansan eläkevakuutustoiminnan vakuutusteknisestä laskennasta.

Kansa-yhtiöiden sisäinen aktuaariseminaari 1975

Kaikkien Kansa-yhtiöiden ja Eläkekassa Tuen toimitusjohtaja Erkki Pesonen kutsui meidät alaisensa kolme aktuaaria Kansa-yhtiöiden sisäiseen 2-päiväiseen aktuaariseminaariin, joka pidettiin Tammisaaressa nykyisessä Kaupunginhotellissa (silloisessa Kongressihotellissa) 26.6.-27.6.1975 (to-pe). Menimme sinne kahdella henkilöautolla siten, että Törrönen oli Lehtisen kyydissä ja minä Pesosen kyydissä. Se automatka oli elämäni ensimmäinen tilaisuus, missä keskustelin Pesosen kanssa kahden kesken ilman tiukkaa aikataulua ja esityslistaa. Perille saavuttuamme Pesonen sanoi, että oli todella virkistävää keskustella pitkästä aikaa järkevän ihmisen kanssa. Minulle jäi mieleen hänen hurja ajotapansa. Seminaarimme päättyessä perjantaina hän jäi viikonlopuksi kesämökilleen Snappertunaan ja minä pääsin Helsinkiin Lehtisen kyydissä. Toisen päivän lounastauolla, kun olimme ravintolassa syömässä, Pesosen vaimo Ritva tuli sinne vanhempiensa kanssa meitä tervehtimään. Hän oli kuullut Erkin sihteeriltä tilaisuudestamme Tammisaaressa, mutta ilmeisesti epäili, että "aktuaariseminaaari" oli vain peitetarina jollekin muulle.

 

Kaupunginhotelli Tammisaari Tammisaaren kaupunginhotelli, kuvattuna 2015

 

Kaksipäiväisen työskentelymme tuloksena syntyi puhtaaksikirjoitusta vaille valmis Aktuaarien vastuualuekuvaus, jota sitten kukin meistä kolmesta aktuaarista toteutti omalla sektorillaan. Laadin seminaarista oheisen pöytäkirjan (PDF-tiedosto, 14 sivua). Pöytäkirjan viimeisellä sivulla mainitut asiat jäivät toiveajatteluksi. Siinä kaavailtu Kansan sisäinen säännöllinen, jopa viikottainen aktuaariseminaari ei koskaan käynnistynyt eikä Pesonen koskaan pitänyt meille lupaamaansa esitelmää hyötyfunktion konstruoimisesta. Kirjoitin myöhemmin käytännön ongelmista muistion "Eräitä ajatuksia".


Eläke-Kansan perustaminen

Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Kansa ("Eläke-Kansa") perustettiin syksyllä 1975 ja sen yhtiön varsinainen toiminta alkoi 1.1.1976. Tarkoituksena oli lähinnä selkeyttää Kansa-yhtiöiden organisaatiota ja yrityskuvaa. Sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymillä vastuunsiirto- ja kannanluovutussopimuksilla siirrettiin Eläkekassa Tuen TEL-vakuutuskanta sekä Keskinäisen Henkivakuutusyhtiö Kansan koko eläkevakuutuskanta Eläke-Kansalle, joten 1.1.1976 alkaen Henki-Kansa toimi pelkästään henkivakuutusyhtiönä ja Eläkekassa Tuki pelkästään E-liikkeen työntekijöiden lisäeläkevakuutusjärjestelyistä huolehtivana eläkekassana.

Tässä vaiheessa Kansan ja Tuen hallinnossa olivat seuraavat henkilöt:

 

Kansan hallinto 1976

 

Tuen hallinto 1976

 

Samat 5 miestä (Pesonen, Palo, Katajainen, Nurminen ja Vinberg) olivat siis kaikkien kolmen Kansa-vakuutusyhtiön johtajia ja Pesonen oli tässä vaiheessa jokaisen yhtiön toimitusjohtaja. Kansa-yhtiöt eivät vielä tässä vaiheessa muodostaneet juridista konsernia. Eläkekassa tuessa oli vain kaksi johtajaa (Pesonen ja Nurminen). Toimintaorganisaatio oli alla olevan kaavion mukainen. Klikkailemalla kuviot saa suuremmiksi.

 

Kansan organisaatio 1.1.1977

 


Roolini Suomen nuorimpana aktuaarina

Olin päässyt Suomen Aktuaariyhdistyksen jäseneksi jo vuonna 1972 ja kävin siitä alkaen 1970-luvun loppuun saakka sen yhdistyksen kaikissa kokouksissa. Kaikki muut jäsenet olivat minua vanhempia eikä minulla ollut siellä luontevaa juttukaveria. Aktuaariyhdistys perustettiin jo vuonna 1922 Nevanlinnan veljesten ja muiden huippumatemaatikkojen toimesta. Vuonna 1975 yhdistyksessä oli 113 jäsentä, joista 10 professoria, 12 toimitusjohtajaa, 23 muuta johtajaa, 17 aktuaaria, 17 osastopäällikköä jne. Kokouksissa ei käyty sellaisia keskusteluja, joihin minä olisin voinut osallistua muuten kuin kuuntelijana. Kävin säännöllisesti myös vuonna 1911 perustetun Suomen Vakuutusyhdistyksen esitelmätilaisuuksissa, joissa pidetyt esitelmät olivat helppotajuisempia.

Omassa työssäni en joutunut missään vaiheessa tekemään tilastotieteellisiä analyysejä meillä vakuutettujen henkilöiden kuolevuudesta, sairastuvuudesta tms. Sellaisissa asioissa käytimme samoja valmiiksi laskettuja taulukoita kuin kaikki muutkin suomalaiset vakuutusyhtiöt. Koska minulla ei ollut aktuaarina yhtään alaista, jouduin itse laatimaan vuosittain suuren määrän erilaisia raportteja tilinpäätösaineistoon ja eri viranomaisille. Lähin esimieheni oli toimitusjohtaja Pesonen, johon käytännön yhteys oli 1970-luvulla aktuaaritoimessa edellä kuvatun Tammisaaren kokouksen jälkeen hyvin etäinen. Hän otti yhteyttä minuun yleensä vain silloin, kun epäili, että jossakin laatimassani laskelmassa on virhe. Onneksi epäilys osoittautui aina aiheettomaksi. (1980-luvulla ulkomaantoiminnassa tapasimme ja juttelimme erilaisista juoksevista asioista lähes päivittäin.)

Ihan ensimmäisestä työpäivästäni alkaen minulla oli Kansassa koko ajan oma työ, mutta sen lisäksi osallistuin koko yhtiötä koskevien asioiden pohdintaan. Pesonenkin perusti lähelleen strategisen suunnitteluryhmän, johon pääsin mukaan. Sekä Nurminen että Pesonen halusivat kuulla ratkaisuehdotuksiani erilaisiin ongelmiin, jotka he sitten ratkaisivat omilla valtuuksillaan. Sellainen ideoiva työ sopi minulle paremmin kuin huonosti ajateltujen suunnitelmien toimeenpano, mitä jouduin myöhemmissä työpaikoissani tekemään.

Joillekin ihmisille on lähes samantekevää, kenen palveluksessa he omaa ammattiaan harjoittavat. Minulle on päinvastoin ollut aina tärkeää, kenen palveluksessa työtäni teen, ja lähes samantekevää, mitä työtä teen. Mikään työtehtävä ei ollut minulle liian vähäpätöinen ja toisaalta uskoin, että "Jos Jumala antaa viran, hän antaa myös sen hoitoon tarvittavan viisauden".

Osallistuin aktiivisesti Kansa-yhtiöiden sisäiseen kehittämiseen. Siinä käytiin kamppailua kahden erilaisen ajattelutavan välillä. Varsinkin OTK:sta Kansaan tullut Arvo Palo, joka toimi mm. hallintojohtajana, tavoitteli hallintomallia, jota minä kutsuin nimellä "yhtenäisbyrokratia". Sen vastakohtana Pesonen pilkkoi konsernin sisäisessä laskennassa tulosyksiköiksi, joista käytettiin siihen aikaan nimitystä "profit center". Minä puhuin eri yhteyksissä jälkimmäisen puolesta ja leimauduin vahvasti "Pesosen mieheksi". Toisaalta Kansan ylimmässä johdossa Erkki Nurminen oli ainoa, jolla oli omaan kokemukseen perustuva konkreettinen näkemys siitä, kuinka vakuutuksia käytännössä hoidetaan. Häneltä sain arvokasta tukea monissa asioissa.

Laadin aktuaarina paljon erilaisia selvityksiä. Olen tallentanut niitä nyt vuonna 2021 oheiseen "Käyttölyriikka"-kansioon. Laajalevikkisin julkaisuni oli Eläkevakuutusmatematiikan peruskäsitteitä (PDF-tiedosto, 19 sivua).

Kansan sisäinen koulutus

Vakuutusyhtiöiden johtajat olivat vielä 1970-luvulla pääsääntöisesti joko juristeja tai matemaatikoita, joilla ei ollut liikkeenjohdollista koulutusta. Jos joku nuori juristi suoritti vaikkapa oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon pääaineena vahingonkorvausoikeus, häntä pidettiin sillä perusteella pätevämpänä vakuutusyhtiön osastopäälliköksi kuin jotakin oikeustieteen kandidaattia. Juristijohtajat suosivat rekrytoinnissa juristeja ja matemaatikkojohtajat matemaatikoita. Siitä minäkin pääsin hyötymään. Oman organisaation sisäinen johtamiskoulutus alkoi Kansassa 1970-luvulla, jolloin minäkin sain käydä palkallisena työnä nämä 10 kurssia: Luettelo

Kansan esimiesvalmennuksessa oli kaksi erinomaista piirrettä: Ensimmäisellä kierroksella valmennukseen osallistui toimitusjohtajasta alkaen eri yksiköistä kaikki johtajat ja päälliköt niin syvälle organisaatioon kuin kurssille mahtui. Toiseksi, ainakin joillakin kursseilla harjoituksissa muodostettiin ryhmiä, joissa eri henkilöt olivat toisiinsa nähden erilaisissa esimies/alais-suhteissa kuin todellisuudessa.

Useimpien luettelemieni kurssien nimet kertovat nykylukijalle ilman selityksiäkin, mistä oli kysymys. Jokainen käymäni kurssi oli jollakin tavalla aikanaan hyödyllinen. Kerron tässä tarkemmin vain kahdesta kurssista, jotka poikkesivat useimmista muista siinä, että niillä ei vain selitetty asioita, vaan niihin oli suunniteltu menetelmä, joka harjoitusten kautta pakotti soveltamaan opetettua ja jokainen sai palautetta omasta suorituksestaan.

"Managerial Grid"

Amerikkalaiset Robert R. Blake ja Jane Mouton julkaisivat vuonna 1964 mallin, josta käytetään nykyisin suomenkielistä nimitystä "johtamisruudukko". Siinä johtamistapaa merkitään kahdella koordinaatilla, joista ensimmäinen ilmaisee huomion määrän tuotantoon ja jälkimmäinen ihmisiin. Kummankin pienin arvo on 1 ja suurin 9. Siis (1,1)-johtaja ei välitä paljon kummastakaan, vaan antaa asioiden mennä "omalla painollaan", kun taas (9,1)-johtaja kiinnittää kaiken huomionsa tuotantoon, johtaen ihmisiä säännöillä ja rangaistuksilla. Ymmärtääkseni 1970-luvulla haluttiin koulia esimiehiä (9,1)-tyylistä suuntaan (5,5) tai (9,9). Kurssin lopussa jokainen sai muiden kurssilaisten vertaisarvion omasta käytöksestä. Sitä ei kuitenkaan sijoitettu numeroina em. ruudukkoon vaan annettiin verbaalisena. Minä sain tällaisen lausunnon: Grid-lausunto. (Jollakin kurssilla eräs osastopäällikkö arvioi, että minä olen "Kansan Suslov".)

Kepner Tregoe: Yritysjohdon suunnittelu- ja päätöksentekoseminaari

Tämä oli erittäin hyödyllinen kurssi, jonka aineisto minulla on vieläkin tallessa. Hyödynsin sitä myös myöhemmissä työpaikoissani vielä 1990-2000-luvuillakin. Katso: Kepner-Tregoe kurssin esittely

Kielikurssit

Kansan koulutuspäällikkö järjesti lähes joka vuosi englanninkielen kursseja, joita sai käydä työaikana, muistaakseni yleensä 1-2 tuntia/viikko. Opettajat olivat englantia äidinkielenään puhuvia eikä heillä ollut mitään erityistä opetusmenetelmää.

Syksyllä 1977 kävin lauantaisin omalla kustannuksellani Helsingin Suomi-Amerikka -yhdistyksessä 7 viikon pituisen englanninkielen kurssin, jolla käytettiin oppikirjaa "English 901". Sen ideana on, että kieli ei muodostu sanoista vaan lauseista. Kuudessa kirjassa opetetaan 901 lausetta, kiinnittäen erityisesti huomiota lauseen oikeaan painotukseen ja sävelkulkuun. Kussakin lauseessa voi sitten vaihtaa sanoja toisiksi. Kurssi oli todella hauska ja hintansa arvoinen, vaikka se maksoi muistaakseni paljon enemmän kuin esim. työväenopiston kurssit. Ilmoittauduin myös kevään 1978 kurssille, mutta se ei ollutkaan enää yhtä hauskaa, vaan jätin sen kesken oppilaiden eritasoisuuden vuoksi.

Remeksen ajokoe

Kansan henkilöstö sai lainata yhtiön autoja tilapäisiin henkilökohtaisiin tarpeisiin, mutta kuljettajalta vaadittiin ajokortin lisäksi, että hän oli suorittanut "Remeksen ajokokeen". Sulo Remes oli Autoryhmässä omaisuusvahinkojaoston päällikkö. Ajokoe oli "inssiajon" tapainen. Minun ajosta hän huomautti vain, että radio olisi pitänyt sulkea, kun ylitimme rautatien tasoristeyksen. Vastasin, että minulla ei ollut radio auki vaan kasettisoitin, mistä silloinen tieliikennelaki ei sanonut mitään.

Liikkeenjohdollinen koulutus ja itseopiskelu

Olin opiskeluaikana valinnut matematiikan pääaineeksi, koska ajattelin, että sitä voi oppia vain siinä elämänvaiheessa, kun taas kaikkea muuta voi opiskella myöhemmin työn ohessa. 1970-luvulla ahmin erityisesti vihreäkantisia Weilin+Göösin kustantamia Ekonomia-sarjan kirjoja. Kotiin tilasin sellaisia lehtiä kuin Talouselämä ja Kehittyvä yritysjohto. Vakuutussanomat ja Kauppalehti tulivat minulle jo työni puolesta.

Aktuaarina olin läsnä Kansa-yhtiöiden ja Eläkekassa Tuen hallitusten ja hallintoneuvostojen kokouksissa ja tilintarkastuksissa sekä niiden yhteydessä nautituilla lounailla ja päivällisillä. Niissä näin ja opin, kuinka sellaisissa kokouksissa asioita käsitellään. (Vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä on yleensä määräys, että vakuutusteknillisten selvitysten antamista varten aktuaarin pitää olla kokouksessa saapuvilla. Käytännössä saimme yleensä olla läsnä koko kokouksen ajan.) Kansan hallintoneuvoston jäsenet olivat joko demareita tai kommunisteja. Molemmat ryhmät pitivät ennen hallintoneuvoston kokousta omat ryhmäkokouksensa. Kommunistien kokoukseen pääsivät vain puolueen jäsenet, mutta demarien kokoukseen minäkin pääsin, vaikka en ollut puolueen jäsen. Ryhmäkokouksessa käytiin läpi samat asiat kuin hallintoneuvoston kokouksessa, mutta hiukan vapaamuotoisemmin keskustellen, jolloin viralliset kokoukset sujuivat aina hyvin nopeasti.

Kansainvälisen käyttäytymisen kurssi

1970-luvun lopulla Kansan ulkomaanyksikön henkilöstölle pidettiin yhden päivän pituinen kansainvälisen käyttäytymisen kurssi. Sen piti ulkoministeriön virkamies, joka koulutti siellä diplomaatteja. Hän oli innoissaan siitä, että meillä vallitsi niin rento ja epäbyrokraattinen ilmapiiri.

Keskinäisten Kansa-yhtiöiden muuttaminen osakeyhtiöiksi

Kolmesta keskinäisestä Kansa-vakuutusyhtiöstä muodostunutta ryhmää hallinnoitiin vuoteen 1978 saakka ikäänkuin se olisi vain yksi vakuutusyhtiö. Sitä ilmentää myös oheinen 8.9.1978 henkilöstölle jaettu tiedote "Ylimääräisen yhtiökokouksen aihe: Kansan yhtiömuodon muuttaminen", jossa keskinäisten yhtiöiden muuttaminen osakeyhtiöiksi on lyhyesti perusteltu. Kokous pidettiin 25.9.1978. Muutoksesta tiedotettiin myös englanninkielisellä tiedotteella.

Samassa yhteydessä vakuutusyhtiöiden emoyhtiöksi perustettiin Kansa-yhtymä Oy sekä uusi vakuutusyhtiö Jälleenvakuutusosakeyhtiö Kansa. Konsernin yhtiöoikeudellinen rakenne oli näiden muutosten jälkeen tällainen:

 

Kansan konsernirakenne 1979

 

Kansa-yhtiöiden uusittu toiminnallinen organisaatio päätettiin hallintoneuvoston kokouksessa 29.1.1979. Silloin muodostettiin kolme toimialaa: Kotimaan vakuutus, Ulkomaan vakuutus, Muu liiketoiminta. Kullakin niistä oli oma johtoryhmänsä, joista minä olin kahdessa viimeksi mainitussa. Kerron siitä tarkemmin muistelmieni seuraavassa osassa "1980-85 Kansassa vaihe3". Tässä nyt vain pikaisesti uusi organisaatiokaavio.

Kansa-yhtymä Oy:n toimitusjohtajaksi siirtynyt Erkki Pesonen halusi toteuttaa konsernissa tulosyksikköihin perustuvaa johtamista, kun taas varatoimitusjohtaja Arvo Palo, joka toimi konsernin hallintojohtajana, oli toisenlaisen johtamistavan kannalla. Tulosyksiköistä käytettiin siihen aikaan englanninkielistä nimitystä "profit-center". Kävin asiasta kiivasta väittelyä Raimo Mäkisen kanssa, jonka Palo oli palkannut OTK:sta hallinnon apulaisjohtajaksi: 3 muistiota.

Ulkomaanmatkat

Aktuaariroolissa pääsin kahteen aktuaarikonferenssiin: Vuonna 1977 Washingtoniin ja vuonna 1980 Sveitsiin. Sveitsin konferenssi alkoi saksankielisellä alueella Zürichissä ja jatkui ranskankielisellä alueella Lausannessa. Vuonna 1978 kävin Henki-Kansan aktuaarin Markku Lehtisen kanssa Houstonissa Texasissa matkalla, jonka tarkoituksena oli tehdä Kansalle tarjotusta vakuutusliikkeestä aktuaarillinen riskiarvio.

Kävin vuosina 1978-1979 lisäksi työmatkoilla Lontoossa, New Yorkissa, Bermudalla ja Chicagossa, mutta ne matkat eivät liittyneet aktuaaritoimeen, vaan myöhempään toimeeni ulkomaantoiminnan raha-asioiden hoitajana. Kävin silloin solmimassa ulkomaantoiminnan pankkisuhteet.

Ideat, joita en saanut kaupaksi

Yleisesti ottaen olin sikäli ihanteellisessa asemassa, että johtajat Nurminen ja Pesonen ymmärsivät ideani usein ilman pitkiä perusteluja ja ottivat niitä huomioon omassa toiminnassaan. Siinä oli kuitenkin se haittapuoli, että en oppinut perustelemaan asioita ihmisille, joiden ajattelutapa oli täysin erilainen. Minua jäi erityisesti harmittamaan, että seuraavia hyvin valmistelemiani hankkeita ei koskaan toteutettu:

Julkaisutoiminnan maallikkoraati

Jätin aloitelaatikkoon anonyyminä tällaisen aloitteen: Lomakesuunnittelun maallikkoraati. En saanut koskaan mitään tietoa sen käsittelystä, mutta en voinut sen perään kyselläkään, koska aloitteet piti jättää anonyyminä.

"Liikekulujen ideaalistandardi"

Sain maaliskuussa 1976 johtoryhmältä erittäin vaativan tehtävän liikekulujen hallitsemiseksi. Näin todella suuren vaivan ja valmistelin Kansa-konsernin käyttöön menetelmän, josta konsernijohtaja Pesonen innostui, mutta jonka hallintojohtaja Palo jätti pöydälle. Ehdotustani ei kukaan kritisoinut, mutta kuitenkaan sitä ei koskaan toteutettu. Tarkemmin: Liikekulujen hallinta yksikkökustannuslaskennan avulla. Keksin tuon menetelmän silloin omasta päästäni, mutta sellaisesta käytettäneen nykyisin nimitystä "toimintoperusteinen laskenta" (Activity-Based Costing = ABC), jonka katsotaan syntyneen 1980-luvulla Yhdysvalloissa.

Ulkomaantoiminnan alkuvaiheet

Työskentelin vuoden 1980-alusta alkaen päätoimisesti Kansan ulkomaantoiminnassa ja kerron siitä 1980-lukua koskevissa muistelmissani. Oheisessa muistiossa kerron sen toiminnan alkuvaiheista vuosina 1977-1978: Kansa-yhtiöiden ulkomaantoiminnan alkuvaiheet

1970-luvun lopun henkilöstöasioita

Loppukevennyksiä: Ensimmäisillä ulkomaisilla työmatkoilla koettua

Seuraavassa artikkelissa, jonka laadin pian tämän jälkeen, kerron omasta elämästäni Kansan ulkopuolella vuosina 1975-79.

© Copyright: Timo Ahjos 2021. Kaikki oikeudet pidätetään.