©Timo Ahjos
Laadittu 28.7.2021
Korjattu 11.8.2021
Liittyy blogiin tahjos.blogspot.com

 

Timo Ahjos muistelee ...

Texas Lone Star State

Toinen Amerikan-matkani

Toinen Amerikan-matkani oli sikäli poikkeuksellinen, että en matkustanut yksin vaan Henki-Kansan aktuaari Markku Lehtisen kanssa. Matkakohteena oli Houston, Texas. Meidän tehtävänä oli tehdä aktuaarillinen arvio Kansalle tarjotusta vakuutusliikkeestä. Lähdin matkaan kotoa perjantaina 24.2.1978 aamulla ja olin taas kotona jo seuraavana keskiviikkona 29.2.1978 illalla. Vaikka matka oli ajallisesti lyhyt, siihen sisältyi paljon ikimuistoisia kokemuksia.

Lensimme ensin Finnairin DC-10:llä New Yorkiin ja sieltä edelleen Eastern Airlines -lennolla Houstoniin, jonne laskeuduimme perjantai-iltana klo 21:n jälkeen. Majoituimme hotelliin, joka oli Hotel Mariott, 1750 West Loop, South Houston. Markulle ja minulle oli kummallekin varattu oma yhden hengen huone, josta heti näki, että Amerikassa on erilaista kuin Euroopassa: Huone oli suuri. Siinä oli leveä parisänky, sohvaryhmä ja kirjoituspöytä tuoleineen. Sängyn kohdalla seinässä oli aika iso ja hieno taulu. Sänky oli sellainen, että sen sai nostaa päivän ajaksi pystyyn seinää vasten. Se nousi melko kevyesti. Sängyn pohja oli samaa materiaalia kuin sen viereinen seinä. Jos huonetta käytti päivällä toimistona, siitä ei ollenkaan huomannut, että se oli myös makuuhuone. Ja mikä hauskinta, sängyn pohjassa oli samalla kohtaa se sama taulu, joka jäi seinän ja pystyyn nostetun sängyn väliin.

Tarinan henkilöt

Olimme Houstonissa tekemisissä lähinnä kolmen miehen kanssa, joiden sukunimiä en viitsi tässä julkaista:

Lauantain eläinnäyttely, rodeo ja konsertti

Lauantain ohjelmassa meillä oli pelkkää Chrisin meille järjestämää huvittelua. Silloin oli rodeo-päivä, jossa oli ohjelmaa koko päiväksi. Ensin kävimme ulkoalueella eläinnäyttelyssä, jossa muistan olleen ainakin texasilaista pihvikarjaa ja hevosia. Sen jälkeen tulimme sisään Astrodome-nimiseen rakennukseen, joka on Yhdysvaltojen ensimmäinen suljettu ja ilmastoitu stadion. Siinä on yli 60.000 paikkaa ja sitä on myös sanottu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Siellä katsoimme ensin rodeo-esityksen, jossa oli monenlaisia lajeja, kuten ratsastuskilpailuja ja pakenevien vasikoiden pyydystämistä ratsun selästä lassolla. Sitten alkoi Charley Priden country-konsertti. Kuuntele tyylinäyte Youtubessa. Sitä konserttia sanottiin olevan kuulemassa noin 40.000 ihmistä. Siellä näin ensimmäisen kerran kiiluiksi kutsuja muoviputkia, jollaisia yleisö sytytti konsertin lopussa. (Kädessä pidettävä muoviputki, joka muuttuu himmeäksi lampuksi, kun sitä kerran taittaa.) Konsertissa seurueessamme oli Markun, Larbin ja Chrisin lisäksi Chrisin tyttöystävä, joka oli texasilaiseen tyyliin pukeutunut tummahiuksinen kaunotar.

 

Rodeo
Aito cowboy

 

Astrodome
Astrodome

 


Texas lyhyesti

Texas irtaantui veristen taistelujen jälkeen Meksikosta vuonna 1836 Texasin tasavallaksi, joka liittyi vuonna 1845 Yhdysvaltoihin sen 28. osavaltiona. Nykyisin Texas on väkiluvultaan Yhdysvaltojen toiseksi suurin osavaltio Kalifornian jälkeen ja pinta-alaltaan toiseksi suurin Alaskan jälkeen. Nykyisin siellä on noin 27 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki on Austin ja suurin kaupunki Houston. Texasin politiikkaa hallitsee republikaanipuolue. Osavaltiossa ei ole tuloveroa, yritysverotus on matala ja osavaltion lainsäädäntöelin kokoontuu vain kerran kahdessa vuodessa. Texasin osavaltion perustuslain mukaan osavaltio noudattaa liittovaltion perustuslakia, mutta Texasin laissa ei sanota, että osavaltio olisi alisteinen Yhdysvaltain presidentille, kongressille tai muiden osavaltioiden tahdolle. Texasissa on korkeatasoisia terveydenhoidon ja lääketieteellisen tutkimuksen keskuksia, mutta väestön terveydenhuolto on yksi Yhdysvaltain huonoimmista: Vain noin 70%:lla aikuisista oli vuonna 2007 sairausvakuutus. Texas tuottaa puuvillaa, öljyä, lihaa ja elektroniikkaa (esim. Dell ja Texas Instruments). (Lähde: Wikipedia)

Presidentti Kennedy joutui marraskuussa 1963 salamurhan uhriksi Dallasissa, Texasissa, minne hän oli lähtenyt kiertueelle vuoden 1964 vaaleja silmälläpitäen saadakseen ääniä Texasista. Varapresidentiksi hän oli ottanut samasta syystä texasilaisen Lyndon B. Johnsonin. Myös presidentit isä ja poika Bush olivat Texasista. - Suomalaisilla oli tilaisuus tutustua texasilaiseen elämänmenoon katsomalla tv-sarjaa "Dallas", jota esitettiin Suomessa 2.9.1981 - 8.11.1991.

 

 

 


Sekalaisia havaintoja Houstonista

Houston on Texasin suurin ja USA:n neljänneksi suurin kaupunki, jossa on runsas 2 miljoonaa asukasta ja metropolialueella yli 6 miljoonaa asukasta. Ainakin silloin vuonna 1977, kun siellä kävin, näytti siltä, että vain kaupungin keskustassa oli monta kymmentä kerrosta korkeita rakennuksia, mutta muualla rakennukset olivat pääosin matalia ja korkeita taloja oli vain pitkien välimatkojen päässä toisistaan. Ihan hotellimme ja keskustan välilläkin oli useita öljypumppuja. En tiedä, olivatko ne toimivia vai historiallisia muistoja. Hotellihuoneen ikkunasta näin läheisen moottoritien, jossa oli ehkä 4 kaistaa molempiin suuntiin. Aamuruuhkassa kaikki kaistat olivat täynnä ja liikenne usein täysin pysähdyksissä. Vähän väliä moottoritien yläpuolella lensi helikopteri melko matalalla. Arvelin, että isot johtajat eivät istu autoruuhkassa autoissa vaan tekevät työmatkat helikopterilla.

Tein sunnuntaina pienen aamukävelyn hotellimme läheisellä omakotitaloalueella. Ensimmäiseksi pisti silmään, että kadulla ei ollut lainkaan jalkakäytävää. Omakotitalot olivat melko isoja ja tukevaa tekoa ja niiden tontit olivat hyvin aidattuja. Niiden välissä yhdellä tontilla oli helikopterin laskeutumispaikka.

 

Houston keskustaa
Houstonin keskustaaa

 


Autot

Siihen aikaan henkilöautot olivat vielä pääasiassa suuria "amerikanrautoja", joissa oli iso konepelti ja moottori. Vakuutusyhtiön johtaja vei meidät tarjoamalleen illalliselle Cadillacilla, joka muistutti alla vasemmanpuoleisessa kuvassa olevaa. Meidän isäntänä toiminut Chris kyyditsi meitä alla oikeanpuoleisessa kuvassa olevalla autollaan. Kun lähdimme sillä kerran jonnekin, Markku ja minä menimme ensin takapenkille ja Larbi etupenkille. Kun Chrisin tyttöystävä tuli kyytiin hiukan myöhemmin, hän ei tunkenut itseään takapenkille vaan otti paikan etuistuinten välistä. Chris joutui välillä pyytämään, että hän nostaisi takapuoltaan sen verran, että Chris voi siirtää vaihdevipua. Automaattivaihteisessa autossa vaihdevipua ei kovin usein tarvita. - Yhdessä vaiheessa katselin hetken toimistohuoneen ikkunasta kadun toisella puolella olevan matalan kaupparakennuksen edustalle pysäköityä autoriviä, kun siihen tuli yksi nainen tuonkaltaisella isolla autolla kuin ne muutkin olivat. Häneltä ei pysäköinti aivan onnistunut, vaan hän törmäsi nokka edellä autorivistön edessä olevaan kiviaitaan.

 

1978 Cadillac Coupe DeVille
Cadillac 1978

 

Chrisin auto ja yst&aumlvätär
Chris autoineen

 


Ravintolakokemuksia

Sunnuntaina Chris vei meidät tunnettuun kalaravintolaan, joka sijaitsee Galveston-lahden rannalla, lähempänä Houstonin keskustaa kuin valtameren (Meksikonlahden) ranta. Alla olevat postikorttikuvat ovat siitä ravintolasta.

Yhtenä iltana vakuutusyhtiön johtaja vei meidät Cadillacillaan illalliselle. Se oli minulle kiusallinen kokemus, sillä jostakin käsittämättömästä syystä minä jouduin tekemään illallisen eri vaiheissa valinnat, mitä syömme ja mitä juomme. Enkö kyennyt riittävän hyvin ilmaisemaan, että olisin toivonut illan isännän päättävän sellaiset asiat? Jos oli sikäläinen tapa, että vieras saa valita, miksei kysytty Markulta, joka oli minua vanhempi?

 

 

 


Klubit

Chris vei meidät kahtena iltana klubeihin, joissa hän oli jäsenenä. Ne olivat tilavia ravintolamaisia huoneistoja, joissa ei istuttu koko ajan samalla paikalla vaan kuljeskeltiin ja juteltiin eri ihmisten kanssa. Sinne pääsivät sisään vain jäsenet ja heidän tuomansa vieraat. Kysymys oli siis juridisesti yksityistilaisuudesta. Siellä ei ollut mitään ohjelmaa eikä aikataulutettuja kokouksia, vaan eri paikoissa työskentelevät ihmiset tulivat sinne silloin kun halusivat jutella tuttujen kanssa tai solmia uusia tuttavuuksia. Yleensä sinne mentiin työajan jälkeen. Chris sanoi meille, että vaikka siellä monet miehet ovat huonosti pukeutuneita, useilla on monta miljoonaa dollaria. "Huono pukeutuminen" tarkoitti sitä, että monet olivat perinteisissä farkuissa ja paitahihasillaan.

Teksasin lainsäädäntö kielsi alkoholin anniskelun eli siis myymisen annoksittain. Yksityistilaisuuksissa, kuten klubeissa, alkoholia sai tiskiltä itsepalveluperiaatteella. Mutta juomia ei maksettu rahalla vaan jokinlaisilla klubin omilla nappuloilla, joita jäsenet ostivat ovensuussa kassasta. Tuollaisia klubeja kaipasin kovasti Suomeenkin. Parissa sen kaltaisessa (Pörssiklubissa ja eräässä toisessa) pääsin kyllä Helsingissä jonkun jäsenen mukana käymään, mutta niissä oli jäykkä tunnelma. Houstonin klubeissa oli rentoa ja mukavaa.

Ostoskävely

Yhtenä päivänä kävelimme keskustassa suositulla ostoskadulla. Ostin sieltä mm. presidentti Carterin näköisen pullonkorkin avaajan. Sillä avataan esim. Coca-Cola -pullo siten, että pullon suu työnnetään presidentin suuhun, joka antaa sopivasi periksi, ja sitten nostetaan vartta ylöspäin, jolloin korkki avautuu ja jää presidentin pään sisään. Pään sisällä on siis tavallinen metallinen korkinavaaja. Presidentin takaraivossa on avattava luukku, josta pään sisään kertyneet pullonkorkit saa pois.

Ostimme myös jokainen aidon cowboy-hatun. Ne olivat liikkeessä aihioina, joista piti ensin valita sopiva koko ja mieluisa väri. Sitten valittiin kuvastosta, minkä muotoiseksi sen halusi. Siitä sitten leikattiin ja prässättiin halutunlainen. Hatun sisällä on hikinauhan alla paperilappu, josta on näkyvissä teksti "Like Hell, It's Yours. This Hat Belongs To: _________ " (suomeksi: "Tämä hattu ei ole sinun! Tämän hatun omistaa: ____________.") Kun sen lapun ottaa pois hikinauhan alta, tulee näkyviin paperin alaosan teksti: "but YOU can get one like it from GARY'S inc. Featuring American Hats, 312 Louisiana, Houston, Texas 77002" (suomeksi: "mutta sinä voit saada samanlaisen osoitteesta ..."). Myyjä antoi vielä sellaisen neuvon, että ravintolan narikassa pitää pyytää laittamaan hattu hyllylle nurinpäin. Muuten siihen kuuluva kaari menee lyttyyn.

 

 

American Hat
American Hat

Lopuksi kävimme yhteiskuvassa uusine hattuinemme. Kuvassa vasemmalta: Markku, Larbi, Chris ja minä. Tuo kuva tulostettiin meille jokaiselle 60x90 cm kokoisena. Chris lähetti ne sitten Markulle ja minulle postitse työpaikallemme Helsinkiin. Tämän pienikokoisen kuvan kuvasin 27.7.2021 omalla kamerallani siitä alkuperäisestä paperitulosteesta, jonka olin levittänyt olohuoneen lattialle.

 

 


Johnson Space Center

Kävimme myös Houstonissa sijaitsevassa Johnson Space Center:issä, mistä ohjataan miehitettyjä avaruuslentoja. Texasilainen presidentti Lyndon B. Johnson oli kuulemma vaatinut tiukasti, että se pitää rakentaa Texasiin. En ollut siitä kovin kiinnostunut, koska olin käynyt vain 9 kuukautta aiemmin Floridassa Kennedy Space Centerissä, missä oli turistille paljon enemmän nähtävää. Niinpä en ottanut tuolta mukaani muuta kuin käynnistä todisteeksi NASA-avainperän, jonka aiemmin kerroin virheellisesti ostaneeni Floridasta. Tarkemmin katsoen siinä lukee Johnson eikä Kennedy.

 

 

Lyndon B. Johnson Space Center
Lyndon B. Johnson Space Center

Työasioista

Matkamme tarkoitus oli selvittää, kannattako Kansan osallistua jälleenvakuuttajana meille tarjottuun vakuutusliikkeeseen, joka oli muistaakseni henki- ja sairausvakuutusta. Jälleenvakuuttajat toimivat yleensä niin, että joku heistä toimii ns. leaderina, joka ottaa suurimman riskin. Muut jälleenvakuuttajat osallistuvat pienemmillä osuuksilla ja luottavat leaderin tekemiin analyyseihin. Pesosen reunaehto oli, että Kansa ottaa esim. 15% osuuden ja pääsee leaderiksi tai ei lähde mukaan ollenkaan. Tuon liikkeen analysointi oli matkakumppanini, Henki-Kansan aktuaari Markku Lehtisen osaamisaluetta. Minun roolina oli lähinnä esittää erilaisia kysymyksiä, jotta eri näkökohdat tulivat riittävän laaja-alaisesti huomioiduksi. Olinkin laatinut jo etukäteen noin 20 kysymyksen listan. Kuten tästä kirjoituksesta on luettavissa, meille tarjottiin vierailumme aikana kaikkea parasta. Toisaalta nautimme siitä, mutta meillä oli koko ajan mielessä kysymys, yritetäänkö Kansa houkutella maksumieheksi johonkin tappiolliseen bisnekseen.

Markku laati käyntimme perusteella raportin, josta minulla ei ole kotona kopiota. Se oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Kansa lähti mukaan kyseiseen vakuutustoimintaan. Toki Pesonen kävi siellä itsekin perehtymässä asiaan ennen lopullista päätöksentekoa. Pesonen luotti erityisesti siihen, että Kansalla oli maailmanlaajuisessa Mark III -verkossa toimiva tietojärjestelmä, jonka kautta Suomessa voitaisiin seurata liikkeen kehitystä lähes reaaliaikaisesti ja tarvittaessa reagoida nopeasti, jos sen kannattavuus alkaa huonontua. Kun sittemmin eräs mies Kansan pääkonttorista - etunimeltään Kari - oli Houstonissa noin kuukauden ajan, hän sai tietää, että se toiminta ei ollut niin kannattavaa kuin Helsingissä luultiin, koska toimistossa oli iso pino korvaushakemuksia, joita ei ollut vielä "ehditty viedä koneelle".

Kari oli päässyt jonakin viikonloppuna Chrisin kaverin maatilalle, missä muut liikkuivat ratsain. Kari ei ollut koskaan ratsastanut eikä uskaltanut nousta hevosen selkään, mutta muille miehille ratsastaminen oli siellä sellainen itsestäänselvä liikkumismuoto kuin Suomessa olisi polkupyörällä ajo tai hiihtäminen.


Kotimatka

Lähdimme kotimatkalle jo tiistai-iltana 28.2.1978 British Airwaysin lennolla Houstonista Lontooseen Gatwickin lentokentälle. Kone oli kapearunkoinen Boeing 707. Jollakin tavalla se tuntui miellyttävämmältä kuin matkustamoltaan samanmalliset DC-koneet. Lontoossa ajoimme taksilla Gatwickistä Heathrown lentoasemalle, mistä lensimme sitten Finnairin koneella Vantaalle. Ilmeisesti tuo taksikyyti oli lentoyhtiön järjestämä kuljetus, koska autona ei ollut lontoolainen musta taksiauto vaan samanlainen keltainen Volvo 240, jollaisen sain 2 vuotta myöhemmin työsuhdeautoksi. Siinä oli hyvä ja monisäätöinen lämmitysjärjestelmä, joka oli monille liian vaikeatajuinen. Tuokaan kuljettaja ei ollut säätänyt sitä matkustajien kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Sen vuoksi se kyyti oli aika epämiellyttävä ja toivoin vain koko ajan, että tulisimme pian perille.

Finnairin kone laskeutui Vantaalle keskiviikkona 1.3.1978 noin klo 18.25. Olin lähtenyt kotoa edellisenä perjantaina aamulla, joten koko matka vei vain neljä työpäivää!

© Copyright: Timo Ahjos 2021. Kaikki oikeudet pidätetään.