Syksyllä 1988 sain vielä palkkaa vuoden loppuun saakka HOFE:n toimitusjohtajana, mutta olin jo vapaa kaikista työtehtävistä. Silloin minulta kysyttiin, olisinko valmis tekemään konsulttityönä eräänlaisen markkinatutkimuksen. Toimeksiantajia oli kaksi: Talouselämä-lehti ja Sanoma-konserniin kuuluva Startel Oy. He suunnittelivat yhdessä eräänlaisen uuden tietopalvelun käynnistämistä, mutta halusivat minun kysyvän finanssialan ihmisiltä, käyttäisivätkö he sellaista palvelua. Minut oli todettu sopivaksi henkilöksi asiaa kyselemään, koska he halusivat pitää salassa, kuka sellaista Suomeen suunnittelee. Hofe-taustani vuoksi minua ei liitetty ihmisten mielissä mihinkään tiettyyn organisaatioon.
Koska toimeksiantajia oli kaksi, totesimme parhaaksi, että perustan tämän yhtiön ja teen konsultointisopimuksen tämän yhtiön nimissä. Jätin yhtiön perustamisilmoituksen kaupparekisteriin jo syksyllä 1988, mutta siellä oli silloin sellainen ruuhka, että yhtiö rekisteröitiin vasta kesäkuussa 1989. Silloin olin jo työsuhteessa Kansallis-Osake-Pankissa, enkä harjoittanut enää mitään liiketoimintaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti tehdä sovittu työ tammikuun 1989 aikana ja saada siltä kuulta erittäin hyvä palkka. Todellisuudessa kävi kuitenkin niin, että sain työn valmiiksi vasta huhtikuussa 1989. Toimeksiantajat eivät olleet pahoillaan aikataulun venymisen vuoksi vaan päinvastoin kiittivät, että raporttini ylitti heidän odotuksensa. Tuon työn kirjallisen osuuden tein kotona, minne olin hankkinut Osborne PC-tietokoneen ja lasertulostimen. Puhelimitse en ketään haastatellut vaan kävin haastattelemassa ihmisiä heidän toimipaikoillaan Helsingissä, Turussa ja Tukholmassa.
Erosin KOP:n palveluksesta vapaaehtoisesti 31.5.1995. Se oli täsmälleen sama päivä. jolloin KOP luovutti liiketoimintansa SYP:ille ja toimintaa jatkettiin nimellä Merita Pankki Oyj. Ne, jotka silloin vapaehtoisesti erosivat, saivat palvelusvuosien määrästä riippuvan tukipaketin. Minun kuusi vuotta kestänyt työsuhteeni oikeutti 6 kuukauden palkkaan ilman minkäänlaista työvelvollisuutta. En hakenut silloin mitään uutta työpaikkaa, vaan käytin aikani ensin sukumme perintökiinteistön kunnostamiseen ja sitten uusien asioiden opiskeluun. Web oli silloin uusi asia ja perustin jo syksyllä 1995 internetiin oman sivuston.
Vuonna 1996 minuun otettiin yhteyttä Postipankista ja kysyttiin halukkuuttani tehdä heille konsulttina selvitys swap-sopimusten käsittelystä laskennassa ja tietojärjestelmissä. Senkin kirjallisen työn tein kotona kotikoneella, mutta minulla oli sen ajan työhuone myös Postipankin pääkonttorissa.
Keväällä 1989 Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtaja Pukkila soitti minulle ja kysyi halukkuuttani avustaa häntä hänen johtamansa kansainvälisen työryhmän työssä. Heidän piti laatia selvitys internetin käytöstä vakuutusalalla ja esittää se syksyllä 1998 Cancunissa Meksikossa pidettävässä vakuutusvalvontaviranomaisten kansainvälisessä konferenssissa. Käytännössä minä tein sen työryhmän työn tämän yhtiöni ainoana työntekijänä ja myös esittelin sen siellä konferenssissa 80 maan ylimmille vakuutusvalvontaviranomaisille.
Vuonna 1999 näin Helsingin Sanomissa ilmoituksen kiinnostavasta työpaikasta Valtiokonttorin Rahoitus-yksikössä. Hain sitä paikkaa ja minua pidettiin sopivana, mutta palkka olisi ollut huonompi kuin mitä sain pankissa. Valtion oli mahdotonta maksaa niin paljon palkkaa kuin pankissa maksettiin, mutta todettiin, että jos teen sitä työtä ulkopuolisena konsulttina, minulle maksetaan sopimuksen mukaan, joka ei ole sidottu valtion palkkaluokkiin. Niinpä tein sitä työtä siellä sitten usean vuoden ajan yhtiöni ainoana työntekijänä siten, että minulla oli siellä työtila 1-2 hengen huóneessa ja samanlainen Windows NT -tietokone kuin muillakin. Noudatin samoja työaikoja kuin osaston virkamiehet. Sopimukseni uudistettiin vuodeksi kerrallaan, kunnes ehdotin, että voisin tehdä sitä pienemmällä palkalla, jos minut nimitettäisiin vuoden ajaksi määräaikaiseen virkaan. Se oli molemmille osapuolille edullinen ratkaisu. Valtiokonttori sai työpanokseni halvemmalla ja minä sain sellaisen työttömyysturvan, jota minulla yrittäjänä ei ollut. Määräaikaisen virkasuhteen päättyessä en hakenut uutta työpaikkaa tai toimeksiantoja konsulttina vaan pääsin ns. eläkeputkeen. Olin silloin 55-vuotias. Isäni odotti aikanaan kovasti eläkkeelle pääsyä, mutta kuoli ennen eläkeikää 59 vuotiaana. Minä pelkäsin, että minulle kävisi samoin, enkä halunnut uhrata koko elämääni ansiotyölle. Yhtiöni liiketoiminta loppui siis vuonna 2003.